Lohiahvenet
| Lohiahvenet | |
|---|---|
.JPG) Lohiahven (Percopsis omiscomaycus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: |
Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: |
Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: |
Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: |
Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: |
Lohiahvenkalat Percopsiformes |
| Heimo: |
Lohiahvenet Percopsidae Agassiz, 1850 |
| Katso myös | |
Lohiahvenet (Percopsidae) on lohiahvenkaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Pohjois-Amerikasta.
Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat lohiahvenien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Nykyään heimossa elää 1 suku ja 2 lajia. Lajit ovat lohiahven (Percopsis omiscomaycus) ja pikkulohiahven (P. transmontana). Ruumiinrakenteeltaan lohiahvenent muistuttavat ahventa. Lajista pikkulohiahven on litteämpi. Kooltaan heimon lajit voivat suurimmillaan kasvaa noin 20 cm:n mittaisiksi. Lohiahvenlajeilla on rasvaevä. Väriltään heimon lajit ovat harmahtavia tai ruskehtavia tummemin pilkuin.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohiahvenia tavataan alueelta, joka pohjoisessa ulottuu Alaskaan ja Quebecin ja etelässä Missourin ja Kentuckyn osavaltioihin.[1][2] Niiden elinympäritöä ovat kirkasvetiset järvet ja joet ja ne elävät lähellä sora- tai hiekkapohjaa. Lohiahvenlajien ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet ja ne kutevat touko-kesäkuussa.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 233. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.09.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Family Percopsidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
- ↑ a b William J. Poly: Family Percopsidae Agassiz 1850. Annotated Checklist of Fishes, 2004. California Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.09.2013. (englanniksi)
- ↑ Hannu Lehtonen (päätoim.): Maailman luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 119. Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.
|