Peräänanto
Peräänanto tarkoittaa eurooppalaisen perinteen ratsastuksessa hevosen ihanteellista liikkumatapaa[1] missä tahansa askellajissa. Peräänannossa olo sekoitetaan usein muotoon. Muodossa oleva hevonen ei ole sama asia kuin peräänannossa oleva. Peräänannossa hevonen astuu kunnolla takajaloillaan alleen ja selkä pyöristyy ja etuosa kevenee. Muoto tarkoittaa hevosen yleistä muotoa: hyvässä muodossa liikkuva hevonen on tasapainoinen, kun taas huonossa muodossa liikkuva voi esimerkiksi olla kaulastaan kaarella, mutta liikkua etupainoisesti ilman, että takajalat polkevat kunnolla alle. Lännenratsastuksessa peräänanto on matalampi.
Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs peräänannon näkyvistä tunnusmerkeistä on hevosen kaulan kaartuminen, mutta hevonen voi olla peräänannossa, vaikka sen kaula ei juuri kaareutuisikaan . Samoin kaulan kaartuminen ei merkitse peräänannossa oloa. Peräänannon ulkoiset merkit vaihtelevat suuresti hevosen iän, rakenteen ja koulutustason mukaan[1].
Peräänannon edellytys on se, että hevosella on itsenäistä eteenpäinpyrkimystä.[1] Sen liikkeen tulee lähteä takapäästä, ja sen on oltava kuuliaisena ratsastajan avuille. [1] Sairaus tai kivut, huonot varusteet tai huono kengitys voivat haitata tai estää peräänantoon pääsemistä. [1]
On olemassa erilaisia välineitä ja varusteita, joilla hevosta voidaan vetää ja pakottaa peräänantoon,[1] mutta ne eivät koskaan voi korvata ratsastajan taitoja ja oikeita menettelytapoja. Hevosen voi pakottaa peräänantoon, mutta oikea muoto syntyy itsestään ikään kuin kiitoksena ratsastajalle oikein ratsastuksesta. Ratsastajan pitää siis ratsastamalla ratsastaa hevonen peräänantoon oikean istunnan, ohjastuntuman yms. avulla. Jotkut ratsastajat käyttävät peräänantoa hakiessaan vääränlaista keinoa "sahaaminen", jolloin hevonen hakee kaulan kaarelle. Se ei siis tarkoita, että hevonen kulkisi peräänannossa.
Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peräänannossa oleva hevonen on kuuliainen ja valppaana ratsastajan avuille.[1] Sen liike lähtee takaosasta[1], missä sijaitsevat hevosen suurimmat lihakset. Muodossa työskentelevä hevonen ei kipeydy samaan tapaan kuin epäihanteellisella tavalla liikkuva hevonen.[1] Hevonen liikkuu muodossa rentona ja tasapainoisesti, käyttää selkälihaksiaan sekä myötää suusta ja kaulasta.[1] Sen on helppo suorittaa pyydetyt liikkeet. [1] Ratsastajan kannalta muodossa kulkevan ratsun liikkeiden tasaisuus on miellyttävää.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Poikolainen, Miina: Muodossa kulkeva hevonen on tyytyväinen ratsu. Villivarsa, 9/2008, 25. vsk, s. 64—65. Yhtyneet Kuvalehdet. ISSN 0781-5638.