Pepa Päivinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pepa Päivinen UMOn solistina 1993.

Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2. kesäkuuta 1955) on suomalainen jazzmuusikko ja saksofonisti. Hänen pääsoittimensa on baritonisaksofoni, mutta hän hallitsee sen lisäksi basso-, tenori- sekä sopraanofonin, klarinetin, bassoklarinetin sekä erilaisia huiluja.[1]

Päivinen aloitti huilunsoiton 12-vuotiaana Vantaan musiikkiopistossa, opettajanaan Seppo ”Paroni” Paakkunainen ja 14-vuotiaana saksofoninsoiton Viipurin Työväen Soittajissa. Varhaisia vaikutteita olivat silloiset rockyhtyeet Soulset, Tasavallan Presidentti ja ulkomaisista Colosseum ja Blood, Sweat & Tears. Jazzista Päivinen sanoo kiinnostuneensa 16–17-vuotiaana.[2] Vuonna 1975 Päivinen ryhtyi opiskelemaan Oulunkylän pop- & jazzopistossa saksofoniopettajanaan Juhani Aaltonen ja sovitustekniikan opettajana Kaj Backlund. Päivinen siirtyi ammattilaiseksi 1970-luvun alussa ja liittyi Sami Hurmerinnan Taivaanvuoheen. Hän kiersi keikoilla Tapani Kansan ja Arto Sotavallan yhtyeissä. Jukka Tolonen Bandin (JTB) mukana Päivinen kiersi Eurooppaa vuosikymmenen lopulla.[2] 1980-luvulla hän tutustui Edward Vesalaan, jonka Sound & Fury -toimintaan hän otti osaa vuodesta 1984 lähtien. Päivinen soitti myös useilla Vesalan levyillä.[1]

Päivinen soittaa myös muun muassa UMO:ssa, oli mukana Saxperiment-saksofonikvartetissa ja osallistui yhdysvaltalaisen saksofonistin Anthony Braxtonin Ensemble Braxtonian kiertuekokoonpanoon.[1] Vesalan tukemana ilmestyi vuonna 1997 Päivisen ensimmäinen sooloalbumi Saxigon. Sillä soittivat Päivinen, Vesala, kosketinsoittaja Iro Haarla ja kitaristi Jouko ”Jimi” Sumén. Seuraavat levyt ilmestyivät Pepa Päivinen Trion nimellä (Umpsukkelis vuonna 1999 ja Fun Faraway vuonna 2002). Triossa soittivat kahdella ensilevyllä Hannu Rantanen (basso) ja Mikko Hassinen (rummut). Myöhemmin Rantasen korvasi Ville Huolman ja vuonna 2005 yhtyeeseen jonka nimeksi muuttui Pepa Päivinen Quartet, liittyi kitaristi Timo Kämäräinen.[3]

Edward Vesalan lesken Iro Haarlan kanssa Päivinen on julkaissut duolevyn YarraYarra (2001).[1]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Pöyry -palkinto vuonna 1984 (vuoden suomalainen saksofoninsoittaja)
  • Emma-palkinto 1999 (vuoden jazz-levy – Umpsukkelis)
  • Yrjö-palkinto 2000 (vuoden jazz-muusikko)[4]
  • Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto 2003 [2]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen johtajana:

  • Saxigon (1997)
  • Pepa Päivinen Trio: Umpsukkelis (1999)
  • Iro Haarla & Pepa Päivinen: YarraYarra (2001)
  • Pepa Päivinen Trio: Fun Faraway (2002)
  • Pepa Päivinen Quartet: Tiram num (2005)
  • Pepa Päivinen Quintet: " North Pipe" (2009)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pertti Päivinen, baritonisaksofoni UMO. Viitattu 8.8.2012.
  2. a b c Pekka Nissilä: Muusikkojen liiton tunnustuspalkinnon 2003 saanut Pepa Päivinen: Vibratoa saa mielellään olla 2004. Muusikko online 3/2004. Viitattu 8.8.2012.
  3. Pentti Ronkanen: PEPA PÄIVINEN - North Pipe 4.12.2009. Keskisuomalainen. Viitattu 8.8.2012.
  4. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]