Pentti Leino
Pentti Antero Leino (s. 17. huhtikuuta 1942 Oulu) on suomalainen suomen kielen emeritusprofessori, joka teki pääosan työurastaan Helsingin yliopistossa.[1][2]
Leino tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta (1960). Hän opiskeli Helsingin yliopistossa (FK 1966, FL 1967, FT 1971).[1] Hän väitteli vuonna 1971 folkloristiikkaa käsittelevällä teoksella Strukturaalinen alkusointu suomessa.[2]
Työuransa alkuvuosina hän tutki myös runojen metriikkaa, josta hän kirjoitti teoksen Kieli, runo ja mitta. Suomen kielen metriikka vuonna 1982. Hänet valittiin 1973 Helsingin yliopiston suomalaisen filologian apulaisprofessoriksi, josta hän siirtyi suomen kielen professoriksi vuonna 1983.[2] Hän jäi professuurista eläkkeelle vuonna 2010. Valtaosa hänen myöhemmästä tutkimuksestaan käsittelee suomen kieliopillisia ja semanttisia piirteitä, ja hän erikoistui kognitiiviseen kielitieteeseen.[2]
Hänen puolisonsa on suomen kielen lehtori, tietokirjailija Pirkko Leino. Heidän lapsiaan ovat muun muassa Unni Leino ja Jaakko Leino.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 27 tammikuuta 2023), s. 386-387
- ↑ a b c d Toni Suutari (toim.): Castrénin perilliset. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2001.
| ||||||||||||||||||
