Pelipaita
Pelipaita on joukkueurheilussa käytettävä paita, jota urheilija tai tuomari käyttää pelikentällä.
Urheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkueurheilussa pelipaidan selässä on pelinumero ja joskus pelaajan nimi. Numeron avulla toimitsijat ja tuomarit erottavat pelaajat toisistaan. Pelipaidan väri ja kuviointi vaihtelee joukkueen mukaan ja yleensä paidan etupuolella on joukkueen tunnus. Väri ja kuviointi auttavat tuomareita ja toimitsijoita erottamaan joukkueet toisistaan. Erottamisen varmistamiseksi joukkueilla on käytössään yleensä useita erilaisia pelipaitoja. Yleensä kuitenkin vain kaksi – koti- ja vieraspaita. Joissakin sarjoissa on erikseen sovittu, että toinen paidoista on vaalea ja toinen värillinen. Esimerkiksi jääkiekon NHL:ssä tämä käytäntö oli peräisin mustavalkoisista TV-lähetyksistä, jolloin ei riittänyt, että pelipaidat olivat eri värisiä, vaan toisen joukkueen pelipaidan piti olla tumma ja toisen vaalea. Lisäksi pelikentällä liikkuvilla tuomareilla on pelaavista joukkueista erottuva pelipaita.
Materiaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelipaita on yleensä kankainen, mutta kankaan laatu vaihtelee eri lajien välillä paljonkin. 1970-luvun alkuun saakka pelipaidat olivat yleensä puuvillasta. Sittemmin yleistyi polyamidi ja nykyään pelipaidat ovat polyesteristä tai mikrokuituisia. Joissakin lajeissa (esimerkiksi amerikkalainen jalkapallo) säännöt määräävät myös paidan materiaalista. NFL:ssä käytettiin vielä 1980-luvulla ”repeäviä paitoja”, jotka kirjaimellisesti repesivät, jos niihin tartuttiin kontaktitilanteessa. Sittemmin liiga on määritellyt tarkasti pelipaidoissa käytettävät materiaalit, jotta paidat kestäisivät kovankin repimisen. Samoin rugby-paidat ovat perinteisesti olleet erityisen vahvaa kangasta. Pelipaita saattaa olla hihaton, lyhythihainen tai täydellä hihalla. Tätä variaatiota esiintyy jopa saman joukkueen eri pelaajien välillä.
Pelipaidoissa on usein sponsoreiden mainoksia, joskin muutamat liigat ovat kieltäneet tämän kokonaan. Englantilaisten jalkapallojoukkueiden paitoihin sponsoreiden logot ilmestyivät 1970-luvulla. Lisäksi pelipaitojen värityksessä ja kuvioinnissa saattaa olla samankin joukkueen sisällä runsastakin variaatiota markkinointi- ja myynninedistämistarkoituksessa. Esimerkiksi kokonaiskilpailun tai tietyn tilaston johtajalla saattaa olla erivärinen tai poikkeavalla tavalla kuvioitu pelipaita. Myös tuomareiden toimintaa saatetaan helpottaa määräämällä jollekin erityiselle pelaajalle (esimerkiksi maalivahdille) muusta joukkueesta poikkeava pelipaita.
Kulutustuotteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelipaidat ovat tärkeä ”fanituote” ja niiden myynti muodostaa suosituimmissa lajeissa merkittävän osan joukkueiden oheismyyntituloista. Fanituotteen aseman ja visuaalisen näyttävyytensä vuoksi erilaiset pelipaidat ovat suosittuja pukeutumisessa pelikenttien ulkopuolellakin ja ovat osa muotia. Englannissa pelipaitojen alkuperäisinä ostajina olivat teini-ikäiset pojat. 1990-luvulla jalkapallon pelipaidoista tuli aggressiivisesti markkinoituja muotivaatteita.
Nykyään englantilaiset jalkapallojoukkueet vaihtavat myynnin kasvattamiseksi pelipaitojen ulkoasuja parin vuoden välein ja perinteisten koti- ja vieraspaitojen lisäksi pelataan välillä myös kolmannella ja neljännellä pelipaidalla. Tavallisesti esimerkiksi kotipaidan ulkonäkö vaihtuu kahden vuoden välein, koska tavoitteena on ainakin yhden uuden pelipaidan saaminen markkinoille vuosittain. Uuden pelipaidan elinkaaren myynnistä 81 prosenttia tapahtuu ensimmäisen kauden alussa (elokuusta joulukuuhun), 9 prosenttia loppukauden aikana ja 10 prosenttia seuraavien kausien aikana. Sponsorin vaihtuessa paidat voivat uusiutua huomattavasti nopeamminkin. Esimerkiksi vuonna 2000 Manchester United uusi kaikki viisi pelipaitaansa, kun se solmi uuden sponsorisopimuksen Vodafonen kanssa. Vuonna 2002 Yhdistyneessä kuningaskunnassa pelipaitoja myytiin yhteensä 250 miljoonalla punnalla. Samoin maajoukkuepaitojen myynti on tärkeä tulonlähde kansallisille jalkapalloliitoille.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Horne, John: Sport in Consumer Culture. Palgrave MacMillan, 2006. ISBN 0-333-91286-1.