Pelin henki (vuoden 1987 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pelin henki
House of Games
Elokuvan julisteessa Joe Mantegna ja Lindsay Crouse.
Elokuvan julisteessa Joe Mantegna ja Lindsay Crouse.
Ohjaaja David Mamet
Käsikirjoittaja David Mamet
Tuottaja Michael Hausman
Säveltäjä Alaric Jans
Kuvaaja Juan Ruiz Anchía
Pääosat Joe Mantegna
Lindsay Crouse
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Filmhaus
Orion Pictures
Ensi-ilta 1987
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pelin henki (House of Games) on David Mametin käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen independent-elokuva. Jännitystarinan pääosia näyttelevät Mametin vaimo Lindsay Crouse ja Joe Mantegna. Taitavasta huijauksesta kertova tarina oli näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana paremmin tunnetun David Mametin esikoisohjaus.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykiatri-kirjailija Margaret Fordilla (Crouse) on potilaanaan peliriippuvainen mies. Yrittäessään selvittää tämän asioita hän törmää Mike-nimiseen mukavan tuntuiseen mieheen (Mantegna), joka on uhannut tappaa Fordin potilaan ellei 25 000 dollarin velkaa hoideta. Alkaa taitava huijaus, jonka tarkoituksena on viedä rahat tohtori Fordilta hänen heräävän pelihimonsa avulla.[1][2]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lindsay Crouse  … Margaret Ford  
 Joe Mantegna  … Mike  
 Mike Nussbaum  … Joey  
 Lilia Skala  … tohtori Littauer  
 J. T. Walsh  … liikemies  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomissa Helena Ylänen kuvaa Pelin henkeä trilleriksi, jossa katsoja jätetään tietoisesti epävarmaksi siitä, mikä on totta ja mitä todella tapahtuu. Hän kehuu Crousen ja Mantegnan roolitöitä.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo sanoo Pelin hengen olevan kuin unta, välillä painajaista, välillä toiveunta. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[3]

Elokuva sai ensi-iltansa 4. syyskuuta 1987 Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se voitti neljä merkittävää palkintoa ja oli ehdolla myös Kultaisen leijonan saajaksi. Se sai myös muun muassa Golden Globe -ehdokkuuden käsikirjoituksestaan. The New York Timesin kriitikot valitsivat Pelin hengen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ylänen, Helena: Huijatuksi tulemisen tarve. (Elokuvan arvostelu.) Helsingin Sanomat, 19.12.1987, s. 32. Näköislehden aukeama (vain tilaajille).
  2. Pelin henki (vuoden 1987 elokuva) Elonetissä
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  4. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.11.2017. (Internet Archive)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:House of Games