Pelastussuunnitelma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo lain määräämästä turvallisuuskäsitteestä. Uskonnollisesta käsitteestä kertoo artikkeli Pelastussuunnitelma (mormonismi)

Pelastussuunnitelma on inhimillisen toimintaympäristön dokumentti, jonka tarkoituksena on toimia turvallisuuden ohjenuorana.

Pelastussuunnitelma pohjautuu pelastuslain (379/2011)[1] ja valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta (407/2011)[2] velvoitteeseen laatia onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn ja vaaratilanteissa toimimiseen ohjaava dokumentti. Pelastussuunnitelma laaditaan käyttötarkoituksen ja toimintaympäristön mukaiseksi. Tämän vuoksi pelastussuunnitelman sisällölle ja esitystavalle ei voida antaa yhtä mallia ja esimerkiksi ulkoilmakonsertin pelastussuunnitelma eroaa merkittävästi asuinkiinteistön pelastussuunnitelmasta.

Kohteet, joista laadittava pelastussuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastuslaissa ja asetuksessa määritetään muun muassa seuraavat pelastussuunnitelman laadintavelvollisuuden piirissä olevat kohteet:[1][2]

  • asuinrakennukset, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa
  • suuret ja korkean riskin yleisötapahtumat
  • teollisuuden rakennukset
  • maatilat ja maatalousrakennukset, kuten navetat
  • päiväkodit, koulut ja oppilaitokset
  • sairaalat ja muut terveydenhuollon rakennukset
  • yli 100 metriä pitkät yleiset tunnelit
  • kauppakeskukset ja myymälät, jotka ylittävät 400 m²
  • toimivaltaisen viranomaisen erikseen määrittämä kohde

Tilastokeskuksen Rakennukset ja kesämökit 2012 -tilaston mukaan Suomessa on yhteensä 135 780 rivi-, ketju- ja asuinkerrostaloa, joihin pelastussuunnitelma tulee laatia.[3]

Pelastussuunnitelman sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelastussuunnittelun periaatteisiin kuuluu toimintaympäristön huomioon ottaminen sekä kohdekohtaisuuden korostaminen riskien arvioinnissa ja annetuissa toimintaohjeissa.[4] Pelastuslain alaisen pelastussuunnitelman tulee vähimmillään sisältää selostus:

  • vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä
  • rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä
  • asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi
  • mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pelastuslaki
  2. a b Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta
  3. Tilastokeskus: Rakennukset ja kesämökit 2012
  4. Asuinkiinteistön pelastussuunnitelman laadinta, s. 4. Sisäasiainministeriö, 2012. ISBN 978-952-491-721-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.12.2013). (Arkistoitu – Internet Archive)