Pekka Virtama
Pekka Eero Juhani Virtama (23. kesäkuuta 1922 Helsinki[1] – 26. helmikuuta 1998 Turku[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Virtaman vanhemmat olivat asemapäällikkö Eero August Virtama ja Anna Amanda Hietanen ja puoliso vuodesta 1948 Maija Sinikka Nivala. Virtama tuli ylioppilaaksi Järvenpään yhteiskoulusta 1941 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 19500. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1957, röntgentutkimukseen ja -hoitoon hän erikoistui 1954. Hän oli työskennellyt yliopistossa jo 1950-luvulla, samoin kuin eri sairaaloissa 1960-luvun alkuvuosiin.[1] Virtama oli Helsingin yliopiston röntgendiagnostiikan dosentti 1960–1965.[3] Hän toimi Turun yliopiston diagnostisen radiologian professorina 1963–1985, tutkimuskohteinaan luiden mineraalipitoisuus ja automaattinen tietojenkäsittely lääketieteessä.[4] Virtama osallistui luuston kasvainten tietokonepohjaisen diagnostiikan kehittämiseen ja aloitti Suomessa digitaalisen kuvansiirtoverkon kehittämisen. Hän myös johti positroniemissiotomografia (PET) -tutkimuskeskuksen parustamista ja toimi Turun yliopistossa dekaanina ja varadekaanina sekä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa johtajaylilääkärinä. Virtama työskenteli tutkijan uransa aikana vierailevana radiologian professorina ulkomailla ja vielä eläkkeelle jäätyään Kuwaitissa yliopiston radiologian professorina ja ylilääkärinä vuonna 1988. Hän oli useiden alansa järjestöjen, yhdistysten ja toimikuntien jäsen tai puheenjohtaja ja julkaisi yli 200 tieteellistä julkaisua sekä luustoa käsittelevän radiologian oppikirjan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 757-758. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Radiologian emeritusprofessori Pekka Virtama. Ura röntgendiagnostisessa tutkimuksessa 6.3.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ Helsingin yliopiston opettajat ja virkamiehet
- ↑ Facta 2001, WSOY 1986, 18. osa, palsta 341
| ||||||||||
