Pekka Anttila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pekka Valdemar Anttila (27. joulukuuta 1931 Loppi13. lokakuuta 1985 Helsinki) oli kultaseppä ja kauppaneuvos, joka tunnetaan Lapponia-Jewelry Oy:n perustajana ja toimitusjohtajana.

Lapsuus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Anttila syntyi seitsemänlapsiseen pienviljelijäperheeseen sen toiseksi nuorimpana. Yrittäjyys rupesi kiinnostamaan häntä jo koulupoikana, kun hän matkusti sota-aikana Lopelta Helsinkiin myymään perunoita, marjoja ja sieniä. Kansakoulun käytyään hän työskenteli Kymin Oy:n palveluksessa, josta siirtyi 1948 Wärtsilä-Yhtymä Oy:hyn ja sen jälkeen Oy Strömberg Ab:lle. Tutustuttuaan ammatinvalintaoppaisiin hän päätti ruveta kulta- tai kellosepäksi.[1]

Hän aloitti 1949 opiskelun Suomen Kultaseppien Liiton Kultaseppäkoulussa, jonka kasvateista oli tullut alan huippuja ja nimekkäitä vaikuttajia. Koulu toimi Laivanvarustajankadulla Helsingin Ullanlinnassa. Anttila rahoitti opintonsa jakamalla aamuisin sanomalehtiä ja työskentelemällä iltaisin elokuvateatterissa paikannäyttäjänä. Hän hankki myös elokuvakoneen käyttäjän pätevyyden ja työskenteli näissä tehtävissä muutaman vuoden vielä Kultaseppäkoulusta valmistumisensa jälkeenkin.[1]

Hänellä oli taiteellisia taipumuksia, mikä oli eduksi kultaseppäkoulutuksessa. Hän sai opiskeluaikanaan hopeamitalin pohjoismaisessa Työ ja Taito-kilpailussa. Valmistuttuaan 1953 hän aloitti hopeasepän kisällinä. Kisällinäytteeksi hän valmisti hopeisen kahvikaluston. Vuonna 1954 hän voitti valtakunnan mestaruuden alan kilpailussa.[1]

Hän työskenteli aluksi kultaseppänä Westerback Oy:n palveluksessa, mutta hänellä oli mielessä koko ajan oman kultasepänliikkeen perustaminen. Pohjaa oman yrityksen perustamisesta hän sai hoitaessaan vaimonsa Tuovi Anttilan (1929-2002) pitämän kemikalioliikkeen hallintoa ja kirjanpitoa.[1]

Yrittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anttila perusti 1960 oman toiminimen Helsingin Unioninkadulle. Aluksi oli hankittava raaka-ainetta, jolloin hänen kuusi sisarustaan takasivat lainan ensimmäisen 1500 gramman kultaerän ostoon. Hän oli vuonna 1953 suorittanut tarkastusleimaustutkinnon, jonka perusteella hän rekisteröi nimileimakseen hieman limittäiset kirjaimet PWA[2]. Hänen yrityksensä keskittyi yksinkertaisten sileiden rannekorujen ja bismarck-ketjujen valmistukseen. Valmistetut korut olivat kuitenkin laadultaan erinomaisia, ja yritys sai vankan asiakaskunnan. Alan markkinat muodostuivat enimmäkseen halvoista tuontikoruista, ja Anttila halusi löytää markkinoita suunnittelemilleen persoonallisille ja yksilöllisille tuotteilleen. Koska kilpailu oli kovaa, Anttila päätti erottua konservatiivisesta valikoimasta ja luoda jotakin uutta ja omaperäistä. Hänen mielestään kansainvälisille markkinoille tarvittiin enemmän persoonallisuutta.[1]

Hän sai 1963 yhteistyökumppanikseen Björn Weckströmin, jonka kanssa hän oli opiskellut samanaikaisesti Kultaseppäkoulussa. Weckström oli valmistanut 1961 ensimmäisen niin sanotun Lapin-korun, kun häntä oli pyydetty suunnittelemaan ja valmistamaan koru pullollisesta Lemmenjoen kultahippuja.[1]

Björn Weckström (vas.) vastaan­ottamassa Rio de Janeiron 400-vuotis­juhlan koru­muotoilu­kilpailun palkintoa Brasilian suurlähettiläältä Vincente Paolo Gattilta vuonna 1965. Oikealla Pekka Anttila.

Anttila osti korujen tekemistä varten kultaa myymällä omaisuuttaan. Hän kokeili Weckströmin kanssa monia ratkaisuja, joiden tuloksena syntyivät korusarjat Lapin Korut ja Avaruushopea. Kehittely aiheutti hävikkiä jopa niin paljon, että kilosta kultaa oli kokeilujen jäljiltä vain 400 grammaa. Anttila totesi, että kalliiksi tuli, mutta kadonnut 600 grammaa tuli takaisin myyntivoittona.[1]

Toiminnan laajennuttua yritys muutettiin 1963 osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli Kruunu-Koru Oy. Pekka Anttilan vaimo Tuovi Anttila hoiti varatoimitusjohtajan ja henkilöstöhallinnan tehtäviä.[1]

Weckström huomasi, että Lapin kullalle oli ominaista punertava värisävy, jota ruvettiin kutsumaan Lapponia-väriksi. Anttila sai houkuteltua Weckströmin osallistumaan vuonna 1965 Rio de Janeiron kansainväliseen muotoilukilpailuun. Weckströmin muotoilema kultariipus Kukkiva Muuri voitti Rio de Janeiron 400-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyn kilpailun.[1] Hätkähdyttävällä ja omintakeisella muotoilulla yritys sai kansainvälistä kiinnostusta, ja vienti alkoi 1966. Vähitellen myös kotimaan markkinat lämpenivät hyväksymään uudenlaisen ja erilaisen muotokielen korualalla.[3].

Kansainvälinen läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weckströmin suunnittelemat Avaruushopea-sarjan korut saivat kansainvälistä mainetta sen jälkeen kun sarjan kaulakoru Planetaariset Laaksot oli 1977 päätynyt prinsessa Leian kaulaan ensimmäisen Tähtien sota-elokuvan loppukohtauksessa.[3]

Yhtiön toiminnan laajentuessa sen eri osastot olivat hajasijoitettuina eri puolille Helsinkiä. Syksyllä 1972 Kruunu-Koru Oy muutti Mäkelänkatu 60:ssa sijaitsevan talon ylimpään kerrokseen. Siellä oli 2400 neliömetriä tilaa, joihin sijoittuivat valmistusosasto, työnjohto, kultaseppien työskentelytilat, hiomo, pintakäsittelytilat ja taiteilijoiden huoneet. Yrityksen palveluksessa oli 120 henkilöä. Lontooseen oli perustettu tytäryritys Lapponia Jewelry Ltd.[1]

Lapponia Jewelry Oy tuli 1974 myös yhtiön nimeksi Suomessa, koska Kruunu-Koru osoittautui vaikeaksi nimeksi kansainvälisillä markkinoilla. Yhtiön vienti ulottui yli 20 maahan, ja suurin osa valmistetuista koruista meni vientiin. Vuonna 1975 perustettiin tytäryhtiö Saksaan. Pekka Anttilalle myönnettiin 1972 valtakunnallinen yrittäjäpalkinto ja 1979 tasavallan presidentin vientipalkinto.Anttilan johtamana Lapponia Jewelry nousi muotoiltujen taidekorujen valmistajana maailman kärkeen, ja Lapponia-koruja on lunastettu monien maiden taidemuseoihin.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Ulkomaankauppaliiton, Suomen Kultaseppien liiton ja Suomen Taideteollisuusyhdistyksen anomuksesta Pekka Anttilalle myönnettiin vuonna 1983 kauppaneuvoksen arvonimi. Hän oli sitä mieltä, että mitään suurta ei voinut rakentaa yhden ihmisen voimin. Erityisen tärkeinä yrityksensä menestymisessä hän näki yhteistyön puolisonsa Tuovi Anttilan ja taiteilija Björn Weckströmin kanssa.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anttila toimi Kultaseppäkoulun hallituksen puheenjohtajana sekä Suomen Kultaseppien liiton ja sen hallituksen varapuheenjohtajana. Hänellä oli kaupan ja teollisuuden alalla paljon luottamustoimia. Hän osallistui lukuisiin messuihin ja näyttelyihin ja vaikutti siten suomalaisen taideteollisuuden tunnetuksi tekemiseen maailmalla. Vapaa-aikoinaan hän harrasti purjehdusta ja slalomia.[1]

Hänen kuolemansa jälkeen 1985 Lapponia Jewelry Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi hänen leskensä Tuovi Anttila. Myös lapset työskentelivät yhtiössä.[1]

Pekka ja Tuovi Anttila on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Kivistö, Terhi: Kauppaneuvos Pekka Anttila (1931–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.1.2016.
  2. Pekka Anttilan kuvioleima (No 76)
  3. a b Lapponia Jewelryn historia