Pavlo Skoropadskyi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pavlo Skoropadskyi
Павло Петрович Скоропадський
Pavlo Skoropadskyi
Pavlo Skoropadskyi
Ukrainan valtakunnan hetmani
Edeltäjä Myh’ailo Hruševskyi (Ukrainan radan puhemies)
Seuraaja Volodymyr Vynnytšenko (Ukrainan direktoraatin puhemies)
Henkilötiedot
Syntynyt3. toukokuuta 1873
Wiesbaden, Saksan keisarikunta
Kuollut26. huhtikuuta 1945 (71 vuotta)
Metten, Baijeri, Saksa
Puoliso Oleksandra Durnovo
Lapset 4
Tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Pavlo Petrovytš Skoropadskyi (ukr. Павло Петрович Скоропадський, ven. Павел Петрович Скоропадский, Pavel Petrovitš Skoropadski; 3. toukokuuta 1873 Wiesbaden, Saksan keisarikunta26. huhtikuuta 1945 Metten, Saksa) oli ukrainalainen hetmani.

Skoropadskyi liittyi Venäjän armeijan ratsuväen upseeriksi ja oli ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 kenraalimajuri ja prikaatinkomentaja. Hän johti 34. armeijakuntaa, jonka hän ukrainalaisti. Ukrainan kasakat valitsivat hänet lokakuussa 1917 ukrainalaisen kasakka-armeijan atamaaniksi.[1]

Pavlo Skoropadskyi upseeriensa keskellä.

Ukrainan miehitettyään Saksan keisarikunta ja Itävalta-Unkari nostivat Skoropadskyin 29. huhtikuuta 1918 vallankaappauksella valtaan. Hän jatkoi hallitsemistaan saksalaisten tuella 14. joulukuuta 1918 saakka. Skoropadskyin valtakauden Ukrainasta käytettiin nimitystä hetmanaatti eli Ukrainan valtakunta, joka syrjäytti sitä edeltäneen Ukrainan kansantasavallan. Syy saksalaisten tukemalle vallankaappaukselle oli se, että Saksa halusi Ukrainan luovuttavan viljaa vastineeksi Saksan ja Itävalta-Unkarin suojeluksesta Neuvosto-Venäjää mutta myös ympärysvaltojen tukemaa Krimiltä toimivaa Etelä-Venäjän armeijaa vastaan. Skoropadskyin vallankaappaus perustui yleisukrainalaiseen maanviljelijöiden kokoukseen, joka julisti Ukrainan kansantasavallan mitättömäksi. Skoropadskyin hallitus ei ryhtynyt Ukrainan kansantasavallan kaavailemaan maareformiin, suurtilojen jakamiseen maanviljelijöille, vaan hänen hallituksensa katsottiin periaatteessa tukeutuvan lähinnä vain suurmaanomistajiin. Hänen hallintonsa aikana Ukrainasta ei myöskään saatu toimitetuksi sitä määrää viljaa, minkä saksalaiset olisivat halunneet. Saksalla ei ollut sotaponnistustensa vuoksi maksukykyä, ja siksi viljan saaminen Ukrainasta olisi pitänyt perustua säänneltyihin alihintoihin, mihin maanviljelijät eivät suostuneet.

Skoropadskyin hallitus ehti kuitenkin hankkia Ukrainan itsenäisyydelle laajan diplomaattisen tunnustuksenlähde?, ja esimerkiksi Suomessa Ukrainan diplomaattisena edustaja oli 1919–1920 Mykola Zaliznjak[2].

Skoropadskyin hallituksen Ukrainan itsenäisyysmielisten kannalta oli kuitenkin se, että hänen hallituksensa aikana hän oli ilmoittanut saksalaisille suostuvansa tulevaisuudessa liittovaltiosuhteeseen Venäjän kanssa sen jälkeen, kun Neuvosto-Venäjä olisi kukistettu. Ukrainan kansantasavalta taisteli Neuvosto-Venäjän lisäksi myös muun muassa Etelä-Venäjän armeijaa vastaan, ja siksi sen kannattajille oli liittovaltioajatus Venäjän kanssa vieras. Liittovaltioajatukset oli Ukrainassa kansantasavallan kannattajien osalta käsitelty Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksesta Ukrainan itsenäisyysjulistukseen 1918. Skoropadskyi pakeni Ukrainasta joulukuussa 1918 ja asettui synnyinmaahansa Saksaan.lähde?

Toisen maailmansodan aikana Skoropadskyi kieltäytyi yhteistyöstä saksalaisten kanssa miehitetyn Ukrainan hallitsemiseksi. Skoropadskyi kuoli ilmapommituksesta saamiinsa vammoihin luostarin sairaalassa Baijerissa 26. huhtikuuta 1945.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pavlo Skoropadskij. Tietosanakirja osa 11. palsta 1101–1102. Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1921–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Zalizniak, Mykola Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]