Pavel Aleksandrovitš Romanov
| Pavel Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
3. lokakuuta 1860 Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
30. tammikuuta 1919 (58 vuotta) Pietari, Neuvosto-Venäjä |
| Puoliso |
Suuriruhtinatar Aleksandra Georgijevna (1889-1891) Olga Valerianovna Palei (1896-) |
| Lapset |
Maria Pavlovna Dmitri Pavlovitš Vladimir Pavlovitš Palei Irina Pavlovna Palei Natalia Pavlovna Palei |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
| Uskonto | ortodoksi |
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš Romanov (1860 – 1919) oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan nuorin lapsi, kuudes poika.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pavel oli lapsena kaikkien suosikki, ja keisarinna kutsui poikaa Saapasjalkakissakseen. Hänet ilmoitettiin Kuurinmaan 79. jalkaväkirykmenttiin hänen ollessa vielä sylilapsi, ja aikuisena hän toimi ratsukaartin komentajana.
Pavel avioitui kesäkuussa 1889 Kreikan prinsessa Alexandran kanssa, jonka äiti oli suuriruhtinatar Olga Konstantinovna Romanova.[1] Alexandra otti avioituessaan nimekseen Aleksandra Georgijevna.
Aleksandra ja Pavel saivat kaksi lasta:
- Maria Pavlovna Romanova nuorempi (1890–1950)
- Dimitri Pavlovitš Romanov (1891–1941)
Aleksandra Georgijevna kuoli vuonna 1891 synnytyksen jälkeiseen infektioon. Neljä vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen suuriruhtinas Pavel aloitti suhteen Olga von Pistolkorsin kanssa, joka oli hänen veljensä adjutantin vaimo. Kun Olga synnytti Pavelille pojan, keisari Nikolai II kieltäytyi myöntämästä von Pistolkorsille avioeroa, ellei Pavel lupaisi olla menemättä naimisiin Olgan kanssa. Pavel antoi sanansa aikomatta kuitenkaan pitää sitä: hän pakeni Venäjältä, hylkäsi aiemmat aviolapsensa ja avioitui Olgan kanssa Italiassa. Hänet tuomittiin sen vuoksi maanpakoon, ja hänen Venäjälle jättämänsä lapset annettiin setä Sergei Mihailovitš Romanovin huostaan. Pavel perusti uuden perheen.[2]
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš ja Olga Valerianovna avioituivat Italian Livornossa lokakuussa 1902. He asettuivat asumaan Pariisiin. Olga sai arvonimen Palein ruhtinatar. He saivat kolme lasta:
- Vladimir Pavlovitš Palei (1897–1918), murhattiin Alapajevskissa
- Irina Pavlovna Palei (1903–1990)
- Natalia Pavlovna Palei (1905–1981)
Vuonna 1915 perheen sallittiin palata Venäjälle, ja he asettuivat Tsarskoje Seloon. Keisari palautti Pavelin laseman ja myönsi Olgalle ja hänen tyttärilleen ruhtinattaren arvonimen.[2]
Vallankumous ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen helmikuun vallankumousta ja keisariuden kukistumista Pavel Aleksandrovitš keskusteli poliitikkojen kanssa perustuslain saamisesta Venäjälle. Pavel Aleksandrovitš oli maanpakolaisuutensa aikana saanut uusia liberaalimpia näkemyksiä maan hallintoon.[2] Venäjän vallankumouksen yhteydessä Pavel Aleksandrovitšin poika Vladimir Palei pidätettiin ja vietiin ensin Kiroviin ja myöhemmin Jekaterinburgiin ja Alapajevskiin, jossa hänet teloitettiin heinäkuussa 1918 useiden muiden keisariperheen sukulaisten kanssa.
Pavel Aleksandrovitš itse oli tuolloin jo sairas mies, jonka oireiden arveltiin johtuvan joko tuberkuloosista tai syövästä. Hän oli liian sairas voidakseen käydä ilmoittautumassa salaiselle poliisille, joten hänet jätettiin vaimonsa ruhtinatar Olga Palein ja tyttäriensä kanssa vartioituna Tsarskoje Seloon. Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš pidätettiin Pietarissa elokuussa 1918, ja tammikuussa 1919 hänet vietiin Pietari-Paavalin linnoitukseen ja ammuttiin yhdessä serkkujensa Dimitri Konstantinovitš Romanovin, Georgi Mihailovitš Romanovin ja Nikolai Mihailovitš Romanovin kanssa. Hänet haudattiin joukkohautaan. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ H. K. K. Suuriruhtinas Paawali Aleksandrowitshin ja Aleksandran häät. Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.06.1889, nro 139, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
- ↑ a b c Staffan Skott: Romanovit, s. 82–84. Suomentanut Marja Niiniluoto Isbn = 951-50-0508-6. Jyväskylä: Schildts, 1990.
| ||||||||||||||
