Siirry sisältöön

Pauline Boty

Wikipediasta
Omakuva lasimaalauksessa, noin vuodelta 1958
Seireeni lasimaalauksessa (ajoitettu vuosiin 1958–1962)

Pauline Boty (1938 Croydon – 1966) oli brittiläinen taidemaalari, näyttelijä, tv-tähti ja radiojuontaja. Häntä pidetään merkittävänä pop-taiteen vaikuttajana.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boty opiskeli lasimaalausta Royal College of Artissa. Vuonna 1962 Boty esiintyi BBC:n dokumentissa Pop Goes the Easel, jossa hänen kerrotaan varastaneen shown oivaltavilla kommenteillaan politiikasta ja popkulttuurista.[1] Botyn puheet BBC:n radio-ohjelmassa The Public Ear olivat hyvin feministisiä.[1]

Boty yhdisti seksiä tihkuvissa maalauksissaan 1960-luvulle tyypilliseen eloisuuteen ja glamouriin poliittisia näkemyksiä. Hän viittasi esimerkiksi Kuuban ohjuskriisiin ja Profumo-skandaaliin. Hänen maalauksistaan välittyy lämpö ja ilkikurinen huumori. Hän hyödynsi myös kollaasitekniikkaa, jossa litteälle pinnalle koottu kuvarykelmä kuvasi median tarjoamien kuvien kasvavaa virtaa. Hänen töissään esiteltiin filmitähtiä ja muusikkoja, joita hän kuvasi 1900-luvun jumaliksi ja jumalattariksi. Hän kuvasi töihinsä esimerkiksi Jean-Paul Belmondon, Marilyn Monroen, Beatlesin, Leninin, Einsteinin ja Kennedyn salamurhan.[1]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botyn äiti oli kotiäiti, joka olisi halunnut käydä taidekoulua. Hänen isänsä oli konservatiivinen kirjanpitäjä. Katolisen kasvatuksen saanut Boty opiskeli stipendiaattina Wimbledon School of Art -koulussa. Boty kuoli 28-vuotiaana. Hän oli kieltäytynyt syöpähoidoista raskautensa vuoksi, ja hän menehtyi viisi kuukautta synnytyksen jälkeen.[1]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botyn töitä esittelevät pysyvästi muun muassa:

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia

  • 1966 (1966): Alfie (yksi Alfien tyttöystävistä)
  • 1965 (1965): Strangler's Web (Nell Pretty)

Televisio-ohjelmia

  • 1965 (1965): BBC TV, The Londoners – A Day Out for Lucy (Patsy)
  • 1965 (1965): Contract to Kill (BBC TV:n minisarja) (Maria Galen)
  • 1965 (1965): The Day of Ragnarok
  • 1964 (1964): Ken Russell's Béla Bartók (BBC Monitorin sarja) (Prostituoitu)
  • 1964 (1964): BBC, Short Circuit-The Park (Pauline)
  • 1964 (1964): Espionage (Jakso: The Frantick Rebel) (Rakastajatar, Fleay)
  • 1963 (1963): Ready Steady Go! (Tanssija)
  • 1963 (1963): Don't Say a Word (peliohjelma) (cameo-rooli)
  • 1963 (1963): BBC, Maigret: Peter the Lett (Josie)
  • 1962 (1962): BBC, The Face They See (Rona)
  • 1962 (1962): ITV Armchair Theatre (Jakso: North City Traffic Straight Ahead) ( Anna)
  • 1962 (1962): Ken Russell's Pop Goes the Easel (BBC Monitorin sarja) (cameo-rooli)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Hessel, Katy: Taiteen historia ilman miehiä, s. 264, 268, 269, 270, 271. Nemo, 2024. ISBN 978-951-1-47560-6
  2. ↑ a b c d Pauline Boty - Biography Whitford Fine Art. Viitattu 18.9.2025. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kristal, Marc: Pauline Boty – British Pop Art's Sole Sister, Quarto Publishing PLC 2023

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pauline_Boty&oldid=23564433”