Paulikiaanit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjasta
Gnostilaisuus
Simple crossed circle.svg

Gnosis

Syyrialais-egyptiläinen
gnostilaisuus

Setiläisyys
Tuomaskristityt
Valentinolaisuus
Basilidelaisuus

Persialainen
gnostilaisuus

Mandealaisuus
Manikealaisuus

Kristillisen
gnostilaisuuden isät

Simon Magus
Kerinthos
Markion
Valentinos

Muita ryhmiä
Ofiitit
Barbelo-gnostikot
Kainiitit
Karpokratiaanit
Paulikiaanit
Bogomiilit
Kataarit

Gnostilaisuuden lähteet
Nag Hammadin kirjasto
Codex Tchacos

Paulikiaanit oli 600-luvulla syntynyt armenialainen uskonlahko, joka hylkäsi kaiken kultin ja papiston, lapsikasteen, kiirastulen, pyhimysten avuksihuutamisen ja kolminaisuuden.[1] Paulikiaanien oppi juontaa juurensa markionismista ja manikealaisuudesta,[1] eritoten messaliaaneista.

Paulikiaanien perustaja oli ilmeisesti armenialainen Konstantinus, joka otti lisänimen Silvanus Paavalin seuraajana Raamatussa mainitun Silvanuksen mukaan. Sen sijaan tutkijopiden keskuudessa ei ole yhteisymmärrystä siitä, kenen Pauluksen mukaan paulikiaanit saivat ryhmäänsä viitanneen nimen. Konstantinus Silvanus Bysantin valtkunnan Aasian puoleisissa maakunnisssa vaikuttanut manikealaisuus sai nyt selvemmin kristityn luonteen. Paulikiaanit aloittivat ilmeisesti pian ilmestymisensä jälkeen pitkän poliittisen ja sotilaallisen taistelun Bysanttia vastaan. Vuosien 668 ja 698 keisarit Konstantinus III ja Justinianus II lähettivät kaksi soteretkeä paulikianeja vaastaan. Lahkon perustanut Konstantinus Silvanus kivitettiin kuoliaaksi ja hänen seuraajansa paulikiaanien johtajana Simeon poltettiin.[2]

Paulikiaanit elpyivät 800-luvun puolella johtajansa Sergiuksen johdolla. Lahko levisi Ciliciaan ja Vähä-Aasiaan kasvaen siten, että se selvisi myös keisari Mikael I:n ja keisarinna Theodoran toteuttamista vainoista ja verilöylyistä. Suurimmillaan paulikiaanien vaikutusvalta oli 800-luvun kolmannella neljänneksellä sen johtajien Karbeaksen ja Chrysocheirin aikana. Paulikiaanien sotilaallinen mahti murtui lopulta Basileios I: heitä vastaan tekemän sotaretken jälkeen vuonna 872. Sittemmin paulikialaiset vaikuttivbat enimmäkseen Traakiassa, jonne suuri osa heidän kannattajistaan oli siiretty rangaistuksena ja suojaamaan valtakunnan rajaa bulgaareja vastaan. Aasian puolella paulikiaanit säilyivät vähintään ristiretkiin saakka.[2]

Sittemmin paulikialaiset opetukset vaikuttivat etenkin makedonialaisten, bulgarialaisten ja kreikkalaisten talonpoikien keskuudessa ja vaikutti todennäköisesti bogomiilienn syntyyn 900-luvun puolella.[2] Kataarit saivat Bbogomiilien välityksellä vaikutteita paulikiaaneista ja manikealaisista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gnostilainen seura
  2. a b c Britannica Encyclopedia of World Religions, s. 845-846. Encyclopædia Britannica, 2006. ISBN 978-1-59339-491-2. (englanniksi)
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.