Pauli Pitkänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Suomen joukkueen ensimmäinen vaihto Zakopanen 1939 MM-hiihdoissa. Pauli Pitkänen (vas.) tuo viestiä ja Olavi Alakulppi jatkaa kohti viestikultaa.
Suomen joukkueen ensimmäinen vaihto Zakopanen 1939 MM-hiihdoissa. Pauli Pitkänen (vas.) tuo viestiä ja Olavi Alakulppi jatkaa kohti viestikultaa.
Maa:  Suomi
Miesten hiihto
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Lahti 1938 18 km
Kultaa Kultaa Lahti 1938 4×10 km
Kultaa Kultaa Zakopane 1939 4×10 km

Paul (Pauli) Einar Pitkänen (2. joulukuuta 1911 Nilsiä28. syyskuuta 1941 Siilinjärvi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja maailmanmestari.

Pitkänen voitti kolme kultaa hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa, kaksi Lahdessa vuonna 1938 ja yhden Zakopanessa vuonna 1939. Vuoden 1938 kisoissa hän voitti kullat 18 kilometrin matkalla ja 4 × 10 kilometrin viestissä. Vuonna 1939 hän voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä yhdessä Olavi Alakulpin, Eino Olkinuoran ja Klaus Karppisen kanssa sekä sijoittui 18 kilometrin matkalla 11:nneksi.

SM-kilpailuissa Pitkänen sijoittui parhaimmillaan neljänneksi 17 kilometrillä vuonna 1937. Hän voitti Puijolla 17 kilometrin hiihdon vuosina 1933, 1934, 1935, 1937 ja 1938 sekä Ounasvaaralla 15 kilometrin kilpailun vuonna 1937. Holmenkollenilla hän sijoittui 17 kilometrillä toiseksi vuonna 1937.

Urallaan Pauli Pitkänen edusti Sänkimäen Hakaa, Savon Sisua ja Puijon Hiihtäjiä. Hänen veljensä Lauri ja Aaro Pitkänen olivat kansallisen tason hiihtäjiä.

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Pitkänen oli ensin alikersanttina Jalkaväkirykmentti 38:n hiihtojoukoissa, mutta joutui sodan ratkaisupäivinä kiväärimieheksi Laatokan rannoille ja saariin. Petäjäsaaressa hän haavoittui 4. maaliskuuta 1940 saatuaan kranaatinsirpaleen reiteensä. Kaksi päivää myöhemmin Petäjäsaaren epätoivoisessa puolustuksessa kaatui yhden päivän aikana ainakin 117 suomalaista, heistä 46 rantasalmelaisia ja 23 nilsiäläisiä.

Pitkänen ylennettiin taisteluansioistaan kersantiksi ja määrättiin upseerikouluun. Jalkavamma ei kuitenkaan parantunut, ja syksyllä 1940 hän joutui takaisin sairaalaan. Jalka halvaantui, ja hän joutui sittemmin liikkumaan invalidikepin avulla.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän. Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 251. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arponen et al: He antoivat kaikkensa, s. 262

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]