Paul Young

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee englantilaista poplaulajaa. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Paul Young (s. 17. tammikuuta 1956, Luton, Bedfordshire) on englantilainen poplaulaja.

Ennen soolouraansa Young oli jäsenenä yhtyeissä Kat Kool & The Kool Kats, Streetband ja Q-Tips. Vuonna 1982 hän lähti soolouralle ja julkaisi kaksi singleä "Iron Out The Rough Spots" ja "Love Of The Common People", jotka eivät olleet menestyksekkäitä. Kolmas single, joka oli cover Marvin Gayen klassikosta "Wherever I Lay My Hat (That's My Home)", sen sijaan nousi Isossa-Britanniassa listaykköseksi ja pysyi siellä kolme viikkoa.

Young menestyi ympäri Eurooppaa, sillä debyyttisooloalbumi No Parlez myi platinaa useissa maissa. Vuonna 1985 hän julkaisi singlen "Everytime You Go Away", josta tuli maailmanlaajuinen hitti. Young esiintyi vuonna 1988 Nelson Mandelan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä konsertissa, jossa hän lauloi Crowded Housen kappaleen "Don't Dream It's Over". 1992 hän esitti kappaleen "Radio Ga Ga" yhdessä Queenin kanssa konsertissa, joka järjestettiin aiemmin menehtyneen Freddie Mercuryn kunniaksi.

Youngilla ja hänen ex-vaimollaan Stacey Smithillä on kolme lasta.

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • No Parlez (1983)
  • The Secret of Association (1985)
  • Between Two Fires (1986)
  • Other Voices (1990)
  • The Crossing (1993)
  • Reflections (1994)
  • Paul Young (1997)
  • Rock Swings – On the Wild Side of Swing (2006)
  • Good Thing (2016)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.