Paul Samson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paul Samson (4. kesäkuuta 19539. elokuuta 2002) oli brittiläinen kitaristi ja laulaja, joka muistetaan parhaiten omaa nimeään kantaneesta yhtyeestään Samson. Samson-yhtye kuuluu 1980-luvun NWOBHM:in unohdettuihin nimiin, vaikka kyseinen bändi toimi astinlautana myöhemmin Iron Maideniin liittyneelle laulajalle Bruce Dickinsonille ja kilpaili aikanaan vakavissaan Def Leppardin, Saxonin ja Maidenin kanssa parhaimman brittimetallibändin paikasta. Paul itse oli Deep Purplen ihailija, ja hänen soitostaan voi paikoin kuulla vaikutteita Purple-kitaristi Ritchie Blackmorelta. Samsonin soitolle oli ominaista myös tietynlainen bluesmaisuus.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Samsonin ensimmäinen yhtye oli 1969 perustettu dartfordilainen The Innocence, jossa hän toimi kitaristilaulajana. Bändin hajottua hän liittyi kokoonpanoon nimeltä Refugee, joka saavutti 1970-luvulla pienimuotoista menestystä Lontoossa ja pääsi lämmittelemään muutamia sen ajan suuruuksia (Magnum, Supertramp). Refugeen soittolista koostui enimmäkseen cover-kappaleista ja muutamista bändin jäsenten omista sävellyksistä. Paul jätti bändin elokuussa 1973 ja toimi sen jälkeen studiokitaristina pari kuukautta, kunnes perusti Kellyn muutamien Refugeen ex-jäsenien kanssa. Lopulta Kellykin hajosi, lähinnä sen soittajien muiden bändiprojektien vuoksi. Paul jatkoi jälleen studiokitaristina aina Front Roomin perustamiseen asti. Tässä kokoonpanossa hän tutustui ensimmäistä kertaa basisti Chris Aylmeriin, josta tulisi myöhemmin Samson-yhtyeen jäsen. Front Roomissa toimi vokalistina Dennis Wilcox (eli Dennis Wilcock), joka puolestaan liittyi Iron Maideniin, kun Front Room hajosi jo pari viikkoa perustamisensa jälkeen. Jäsenet ehtivät soittaa yhdessä vain yhden keikan tuona aikana. Aylmer perusti Maya-nimisen yhtyeen Paulin uudelleenlämmitellessä Kelly-bändiä. Maaliskuussa 1977 Samson otti osaa basistilaulaja John McCoyn ja rumpali Roger Huntin bändikyhäelmän, nimeltään McCoy, keikoille. Basisti McCoyn kanssa Paul kirjoitti muutamia kappaleita, joista osa päätyi aikanaan Samson-yhtyeen "Survivors"-levylle. Syyskuussa 1977 sekä Hunt että McCoy kuitenkin jättivät yhtyeen (McCoy tulisi toimimaan kuitenkin myöhemmin tuottajana ensimmäiselle Samson-levylle). Paul Samsonin jäätyä yksin hän hankki uudeksi basistiksi jo aiemmin tuntemansa Aylmerin ja rumpaliksi löytyi Clive Burr. Aylmerin ehdotuksesta "McCoy-projekti" uudelleennimettiin Samsoniksi, ja yhtyeen ensimmäinen keikka tällä nimellä ja kokoonpanolla oli Leas Cliff Hallissa Folkstonessa, missä he lämmittelivät Steve Gibbons Bandia. Paul toimi itse edelleen kitaristina ja laulajana.

Samson-yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1979 Samson joutui jälleen luopumaan jäsenestään Maidenin viedessä Burrin mukanaan. Paul nappasi tällöin Maidenissa aiemmin soittaneen Barry Grahamin yhtyeeseen. Graham otti Samsonissa käyttöön taiteilijanimen Thunderstick ja pukeutui tiukkaan, vartalonmyötäiseen leopardiasuun ja mustaan miekkailijamaskiin. Lisäksi hän useaan otteeseen vaati, että pääsisi soittamaan rumpusettiään valtavan häkin sisään livekeikoilla (tämä onnistui kuulemma yhden ainoan kerran). Samana vuonna Samsoniin liittynyt taidokas vokalisti Bruce Bruce, oikealta nimeltään Bruce Dickinson, on myöhemmin kommentoinut, että Thunderstick oli hänestä aikoinaan varsin halpa julkisuuskikka bändin maineen kasvattamiseksi. Thunderstick erosi yhtyeestä 1981 laulajan kanssa tulehtuneiden välien vuoksi, ja Dickinson itse lähti samana vuonna Iron Maideniin. Tämä oli musertava isku Samsonille, joka oli juuri hankkinut itselleen puolen miljoonan punnan sopimuksen. Samson sai kuitenkin uudeksi vokalistiksi Nicky Mooren ja uudeksi rumpaliksi tuli Pete Jupp. Vaikka yleisömäärät kasvoivat ja albumit "Before the Storm" ja "Don't let the mad get even" saivat kehuja, kukoistanut NWOBHM-aikakausi alkoi hiipua, ja lopulta vuonna 1984 yhtye hajosi.

Loppuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Samson jättäytyi vaatimattomalle soolouralle, toimien studiokitaristina ja menestyen hieman musiikkituottajana. Hän saavutti myös kohtalaista suosiota bluesmuusikkona ollessaan Chicagossa. Vuonna 2002 Samson-yhtyettä heräteltiin jälleen henkiin, ja Paul työsti Mooren kanssa uutta albumia. Paul kuitenkin kuoli kesken äänitysten syöpään 9. elokuuta 2002. Levytyssessiosta syntynyt cd, "P.S...", tuli myyntiin 4. syyskuuta 2002 ja jäi viimeiseksi Paul Samsonin äänitteeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]