Paul Gustafsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee diplomaattia. Taiteilija Paul Gustafssonista on eri artikkeli.

Paul Verner Erkki Gustafsson (9. huhtikuuta 1923 Helsinki23. maaliskuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan lainopin kandidaatti.[1] Hän toimi ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikkönä 1967–1970 ja 1973–1976 ja oli suurlähettiläänä Haagissa 1970–1973, OECD:n edustustossa Pariisissa 1976–1977, alivaltiosihteerinä 1977–1980 ja suurlähettiläänä Tukholmassa 1980[2]–1983.[1]

Hän sai diplomaattisen virka-arvon erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri vuonna 1968.[2]

Paul Gustafssonin vanhemmat olivat jääkärikenraalimajuri Verner Gustafsson ja oopperalaulaja Greta von Haartman.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurta unta. Kirjayhtymä, Helsinki 1992
  • Koulupoika, korpraali, konsuli. Kirjayhtymä, Helsinki 1995
  • Ritarikadun renki. Kirjayhtymä, Helsinki 1999

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mansala, Arto – Suomi, Juhani (toim.): Suomalainen diplomaatti: Muotokuvia muistista ja arkistojen kätköistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 941. Helsinki 2003. ISBN 951-746-536-X

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gustafsson, Paul hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. a b Facta 2001, osa 5, p. 358. WSOY 1982.
  3. Gustafsson, Paul: Koulupoika, korpraali, konsuli, s. 11–28. Helsinki: Kirjayhtymä. ISBN 951-26-4077-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.