Paukkuopaste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paukkuopaste eli paukkusignaali on aiemmin rautateillä käytetty akustinen varoitusmerkki, jolla tiedotettiin veturinkuljettajalle edessä olevasta vaarasta. Paukkuopasteen synnytti lyijykaistaleilla kiskon päälle kiinnitetty pieni paltirasia, jonka sisällä oli räjähdyspanos. Rasia räjähti veturin tai vaunun pyörän kulkiessa sen yli. Paukkuopasteen avulla ratavartija pystyi varoittamaan veturinkuljettajaa olematta itse paikalla merkkiä näyttämässä.

Äänimerkin synty varmistettiin asettamalla radalle kaksi rasiaa, yksi kummallekin kiskolle. Veturin ajaessa yhden parin yli kuljettaja tiesi, että eteenpäin sai ajaa enintään 5 km/h seuraavan kilometrin pituisen matkan, ellei paikalla ollut henkilöä, joka voi kertoa varoituksen syyn. Pimeällä ja sumussa sai ajaa eteenpäin vain siten, että junan edellä kulki henkilö tarkkailemassa syytä varoituksen antoon. Jos kiskoille oli asetettu useampi pari paukkuopasteita, juna oli pysäytettävä.

Ratajakson päällikön tuli joka vuoden alkupuolella pistokokein tutkia paukkuopasteiden kelpoisuus valitsemalla kokeiltavaksi kolme rasiaa kunkin vuoden valmistuserästä. Joissakin paikoissa oli tapana tuhota yli-ikäiset rasiat asettamalla ne ensimmäistä kertaa veturia ajavan kuljettajan veturin pyörien eteen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1915
  • Teppo Nurminen: Jt kautta aikain. Klassikon kimpussa. Veturimies 4/2006 s. 30–31.