Patrick Sarsfield
Patrick Sarsfield (k. elokuu 1693 Huy, Espanjan Alankomaat)[1] oli irlantilainen sotilas, joka toimi yhtenä jakobiittiarmeijan komentajista vuosien 1689–1691 sodassa Englannin kuningas Vilhelm Oranialaista vastaan.
Sarsfield syntyi Dublinin kreivikunnan Lucanissa tarkemmin tuntemattomana ajankohtana. Hänen isoisänsä Rory O’Moore oli ollut yksi vuoden 1641 kapinan johtajista. Sarsfield palveli vuosina 1671–1678 Ranskan kuningas Ludvig XIV:n armeijassa. Kun katolinen Jaakko II tuli vuonna 1685 Englannin kuninkaaksi, Sarsfield palasi Irlantiin ja auttoi Irlannin joukkojen komentajaksi nimitettyä Richard Talbotia puhdistamaan protestantteja Irlannin armeijasta. Kun kuningas Jaakko syrjäytettiin vuoden 1688 mainiossa vallankumouksessa, Sarsfield seurasi Jaakkoa ensin maanpakoon Ranskaan ja palasi sitten hänen kanssaan Irlantiin.[1]
Sarsfield kunnostautui Jaakon ja Vilhelm Oranialaisen välillä Irlannissa käydyssä sodassa aluksi ratsuväen komentajana. Kuningas Jaakko ylensi hänet kenraalimajuriksi. Boynen taistelussa kärsityn tappion jälkeen Sarsfield kokosi jakobiittiarmeijan puolustamaan Limerickiä ja onnistui elokuussa 1690 kaappaamaan taitavalla iskulla Vilhelm Oranialaisen kuormaston Ballyneetyssä. Hän sai vuonna 1691 kuningas Jaakolta aatelisarvon nimellä jaarli Lucan, mutta sitä ei tunnustettu Englannissa. Sarsfield johti sodan lopussa jakobiittien viimeiseksi linnakkeeksi jääneen Limerickin puolustusta.[1] Antautuessaan lokakuussa 1691 hän neuvotteli niin sanotun Limerickin sopimuksen, jonka oli tarkoitus turvata Irlannin katolisille uskonnonvapaus.[2] Sen jälkeen Sarsfield siirtyi Espanjan Alankomaihin, jossa hän liittyi jälleen Ranskan Ludvig XIV:n armeijaan. Hän haavoittui englantilaisia vastaan käydyssä Landenin taistelussa Neerwindenissä 29. heinäkuuta 1693, ja kuoli joitain päiviä myöhemmin. Irlannissa hänestä tehtiin sittemmin kansallissankari.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
