Patricia Collinge

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Patricia Collinge
Patricia Collinge (1941).
Patricia Collinge (1941).
Syntymäaika 20. syyskuuta 1892
Syntymäpaikka Dublin, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 1904–1967
Kuolinaika 10. huhtikuuta 1974 (81 vuotta)
Kuolinpaikka New York, New York, Yhdysvallat
Oikea nimi Eileen Cecilia Collinge
Ammatti näyttelijä, kirjailija
Puoliso James Smith (1921–1974)
Ehdokkuudet

Parhaan naissivuosan Oscar-palkinto (1942)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Patricia Collinge, alk. Eileen Cecilia Collinge (20. syyskuuta 1892 Dublin, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta10. huhtikuuta 1974 New York, New York, Yhdysvallat) oli irlantilaissyntyinen yhdysvaltalainen näyttelijä ja kirjailija. Hän aloitti uransa Lontoossa, mutta muutti vuonna 1908 Yhdysvaltoihin. Siellä hän teki pitkän uran Broadwayllä ja käsikirjoitti itse myös yhden näytelmän. Collinge näytteli urallaan seitsemässä elokuvassa ja teki uransa loppuvaiheissa myös useita televisiorooleja. Elokuvasta Nainen ei armoa antanut hän oli ehdokkaana parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eileen Cecilia Collinge syntyi Dublinissa 1892. Hän käytti urallaan etunimeä Patricia. Hänen isänsä Frederick Collinge oli englantilainen kirkkomusiikin säveltäjä ja äitinsä Emma Russell irlantilainen kodinhoitaja. Eileenillä oli kaksi pikkuveljeä.[1]

Collinge kävi koulunsa Dublinissa, ja näyttämäuransa hän aloitti vuonna 1904 Lontoon Garrick Theatressa. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli Little Black Sambo and Little White Barbara.[2] Koko Collingen perhe muutti Yhdysvaltoihin, Patricia tuli äitinsä kanssa syyskuussa 1908. Hän teki teatteridebyyttinsä New Yorkissa jo kolme kuukautta myöhemmin.[1]

Läpimurto Broadwayllä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collinge Pollyannan roolissa.

Läpimurtonsa Collinge teki 24-vuotiaana, kun hän näytteli Eleanor H. Porterin lastenkirjojen 12-vuotiasta päähahmoa Pollyannaa. Hän oli Pollyanna ensin elokuussa 1915 Chicagossa, ja sitten hän näytteli vuoden 1916 jälkimmäisellä puoliskolla hahmoa 112 esityksessä New Yorkin Hudson Theatressa ja lopulta vei näytöksen kiertueelle 1917–1918.[3]

Collingen seuraava huippurooli oli vuonna 1919 Tillie-näytelmään päähenkilönä. Vaikka hän oli noussut teatterialan tähtinäyttelijöiden joukkoon, hän näytteli urallaan myös useissa sivuosissa. Collingen viimeisiä näytelmiä, joissa hän näytteli perinteistä sankaritarta pääroolissa, olivat vuoden 1933 Another Language ja vuoden 1935 To See Ourselves. Jälkimmäisen tuotannon epäonnistuttua Collinge vetäytyi alalta useammaksi vuodeksi.[4]

Collinge kirjoitti itse vuonna 1938 esitetyn näytelmän Dame Nature, joka oli sovitus ranskalaisesta näytelmästä. Hän kirjoitti myös novelleja The New Yorker -lehteen.[2] Collingen ura näyttelijä jatkui vuonna 1939, kun Herman Shumlin oli lähettänyt hänelle The Little Foxes -näytelmän käsikirjoituksen. Se sai ensi-iltansa helmikuussa 1939, ja sitä esitettiin yli vuoden samassa teatterissa.[4]

Elokuvienkin pariin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collinge ja muut The Little Foxes -näytelmän näyttelijöistä palasivat rooleihinsa sen elokuvaversiossa. Nainen ei armoa antanut (1941) oli Collingen ensimmäinen elokuva.[4] Hän sai roolistaan parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Seuraavaksi hän näytteli Alfred Hitchcockin Epäilyksen varjossa (1943), Edward Dmytrykin Tender Comradessa (1943) ja Sam Woodin elokuvassa Casanova järjestää kaiken.[5]

Collingen viimeinen Broadway-menestys oli Henry Jamesin novellista näyttämölle sovitettu The Heiress. Valkokankaalla hän näytteli vuonna 1951 elokuvassa Teresa – italiatar ja vuonna 1952 elokuvassa Washington Story.[6] Collingen viimeinen näyttämörooli oli Ethel Barrymore -teatterissa joulukuussa 1952 esitetyssä I’ve Got Sixpence -näytelmässä.[2]

Collingen viimeinen teatterielokuva oli Nunnan tarina (1959), jossa hänellä oli pieni rooli. Samana vuonna hän julkaisi novellikokoelmansa The Small Mosaics of Mr. and Mrs. Engel. Tämän jälkeen hän teki vielä joitaikin televisiorooleja vuoteen 1967 saakka. Hän esiintyi muun muassa useita kertoja Alfred Hitchcock esittää- ja The Alfred Hitchcock Hour -televisiosarjoissa.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collinge oli naimisissa James Smithin kanssa. He avioituivat vuonna 1921.[3] Collinge kuoli huhtikuussa 1974, ja hänen miehensä kuoli kymmenen kuukautta myöhemmin. Patricia Collinge on haudattu Nantucketiin samalla hautausmaalle kuin hänen vanhempansa ja äidinäitinsä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nissen, s. 18–19.
  2. a b c Patricia Collinge, 81, Actress In Many Leading Plays Dies 11.4.1974. NYTimes Archives: The New York Times Company. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
  3. a b Nissen, s. 20.
  4. a b c Nissen, s. 21.
  5. Nissen, s. 23.
  6. a b c Nissen, s. 24.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]