Koordinaatit: 61.262°N, 25.557°E

Patopäänsaaret

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Patopäänsaaret
Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
80 m [2]
Pinta-ala
3 ha [a]
Kartta

Patopäänsaaret [1][2] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Asikkalassa.[2]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari on 350 metriä pitkä, 280 metriä leveä ja sen pinta-ala on 3,0 hehtaaria [a]. Ne sijaitsevat Asikkalanselän pohjoisosassa Isosaaren eteläpuolella samalla matalikolla sen kanssa. Saaret ovat hyvin matalat ja osassa pääsaarta on Päijänteen vedenpinnan vaihtelun synnyttämää kosteikkoa. Kummassakin päässä pääsaarta on kallioinen mäki, jonka korkeus ylittää 80 metriä mpy. Pääsaaren korkein kohta kohoaa siten vain noin kahden metrin korkeuteen Päijänteestä. Saaren lounaispäässä kalliolla on vapaa-ajan asunto.[2][3][4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa on Isosaari piirretty näkyviin nimellä ”Ylinnäsaari”. Isosaaren eteläpuolelta kuitenkin puuttuu Patopäänsaaret, vaikka ne esiintyvätkin myöhemmissä kartoissa. Eräs selitys ilmaantumiselle saattaa olla saarien matala profiili. Kun Päijänteen pintaa laskettiin vuosien 1820–1832 aikana noin 120 senttimetriä perkaamalla Kalkkistenkoskea ja muita Kymijoen yläosien matalia kohtia, saattoi matalikon kiviä ja järvenpohjaa paljastua vedestä. Kalmbergin kartasto on piirretty ennen maastotöitä käyttäen pohjana vanhoja pitäjänkarttoja, jotka ovat yleensä peräisin 1800-luvun alkupuoliskolta. Patopääsaarten puuttuminen johtuu varmaan tästä työvaiheesta, sillä rannoilta katsellen matalat saaret on todennäköisesti jääneet huomiotta. Samalla voidaan arvioida, että Patopääsaaret ovat hyvin nuoria saaria.[5][6]

Heinolan seudun taloudellisissa kartoissa vuosilta 1920 ja 1942 on saaret piirretty ja nimetty karttoihin. Vuonna 1920 saaria on piirretty kolme ja niiden karttanimi on ”Patapäänsaaret”. Vuoden 1942 kartassa erilliset saaret on piirretty yhdeksi suuremmaksi saareksi [7][8].

Vuoden 1965 peruskartassa ”Patapäänsaarilla” on kaksi pääsaarta ja lisäksi kahdeksan pikkuluotoa. Saaren kasvillisuudeksi on merkitty pensaikkoa ja suomaata. Suurten saarten korkeimmilla paikoille on merkitty mäntymetsää. Vuonna 1980 on tilanne sama, mutta läntisellä saarella on mökki. Saarien nimi on nyt ”Patopäänsaaret”. Viimeisessä painetussa kartassa on pääsaarien välinen alue piirretty kannakseksi.[9][10][11][12]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saaren pinta-ala on otettu saaren ruotsinkielisen Wikipedian artikkelista, jossa tiedolla on ollut oma lähde.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paikkatieto: Patopäänsaaret, paikkatietoalusta.fi, viitattu 1.11.2019
  2. a b c d Patopäänsaaret, Asikkala (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.11.2019.
  3. Patopäänsaaret, Asikkala (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.11.2019.
  4. Patopäänsaaret, Asikkala (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 1.11.2019.
  5. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050743.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 29.10.2019) suomi
  6. Ymparisto > Yleistietoa Kymijoesta www.ymparisto.fi. Viitattu 2019-11-2.
  7. Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1920, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 29.10.2019
  8. Maanmittaushallitus: Heinolan seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1942, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 29.10.2019
  9. Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.10.2019)
  10. Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.10.2019)
  11. Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1990. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.10.2019)
  12. Peruskartta 1:20 000. 3112 03 Pulkkilanharju. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1994. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 31.10.2019)