Patellaluksaatio

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on yksi koirien yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinten sairauksista. Se on merkittävä hyvinvointiongelma koiralle, sillä se voi aiheuttaa kipua, ontumista ja hoitamattomana myös nivelrikkoa. Koirien patellaluksaatio on erityisesti pienten koirarotujen perinnöllinen sairaus, mutta sitä esiintyy myös isommilla roduilla.^[1]

Sairauden mekanismi

Patellaluksaatiossa polvilumpio (patella) liukuu pois reisiluun telaurasta joko sisään- (medial) tai ulospäin (lateral). Tämä epänormaali liike johtuu usein rakenteellisista poikkeavuuksista. Patellaluksaatio ei ole synnynnäinen sairaus, vaan kehittyy iän myötä ja liittyy myös koirarotujen rakenteellisiin piirteisiin. Esimerkiksi pienikokoisuus lisää patellaluksaation riskiä.^[1]

Oireet ja hoito

Patellaluksaatio voi aiheuttaa vaihtelevia oireita. Tyypillisimpiä ovat ajoittainen ontuminen, takajalan askeleen jättäminen väliin ravatessa ja jalan hetkellinen nostaminen ylös. Oireet voivat pahentua iän myötä, kun sairaus altistaa nivelen sekundaariselle nivelrikolle ja krooniselle kivulle. Joillakin koirilla sairaus voi olla pitkään oireeton ja löytyä sattumalta eläinlääkärin tutkimuksessa. Patellaluksaatio voi esiintyä vain yhdessä jalassa tai olla molemminpuolinen.^[1]

Patellaluksaation hoidossa käytetään sekä lääkkeellisiä että kirurgisia menetelmiä. Oireettomissa tai lievästi oireilevissa tapauksissa hoito voi olla konservatiivista: tulehduskipulääkkeet ja liikunnan rajoittaminen. Jos sairaus aiheuttaa ontumaa tai kroonista kipua, voidaan harkita kirurgista hoitoa, jossa nivelen rakennetta korjataan.^[1]

Yleisyys

Patellaluksaatio on yleinen koirilla: tutkimuksen mukaan Englannissa 1,3 %:lla koirista todettiin patellaluksaatio. Riski on selvästi korkeampi tietyillä pienillä roduilla, kuten pomeranianilla, chihuahualla ja yorkshirenterrierillä. Sekä perinnölliset tekijät että ympäristötekijät vaikuttavat patellaluksaation syntyyn.^[1]

Suomen Kennelliitto seuloo patellaluksaatiota jalostuskoirilta. Käytössä on seuraava viisiportainen asteikko:^[2]

Aste 0: Polvilumpio ei luksoidu.
Aste 1: Polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikoilleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
Aste 2: Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai kierrettäessä ja pysyy poissa telaurasta kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Pienillä koirilla sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin.
Aste 3: Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluun yläosa on kiertynyt jopa 30–60 astetta.
Aste 4: Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertynyt jopa 90 astetta.

Katso myös

Lähteet

1 2 3 4 5 Dan G. O’Neill, Richard L. Meeson, Adam Sheridan, David B. Church, Dave C. Brodbelt: The epidemiology of patellar luxation in dogs attending primary-care veterinary practices in England. Canine Genetics and Epidemiology, 8.6.2016, 3. vsk, nro 1, s. 4. PubMed:27280025 doi:10.1186/s40575-016-0034-0 ISSN 2052-6687 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑ Anu Lappalainen: Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.3.2026.

[:0-1] 1 2 3 4 5 Dan G. O’Neill, Richard L. Meeson, Adam Sheridan, David B. Church, Dave C. Brodbelt: The epidemiology of patellar luxation in dogs attending primary-care veterinary practices in England. Canine Genetics and Epidemiology, 8.6.2016, 3. vsk, nro 1, s. 4. PubMed:27280025 doi:10.1186/s40575-016-0034-0 ISSN 2052-6687 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

[2] Anu Lappalainen: Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio) 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 28.3.2026.

[1]

[2]