Pasilan virastokeskus
| Pasilan virastokeskus | |
|---|---|
 Virastokeskuksen etelänpuoleiset siipirakennukset lounaasta. |
|
| Osoite | Ratapihantie 7, Itä-Pasila, Helsinki |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | virastorakennus |
| Valmistumisvuosi | 1982 |
| Suunnittelija | Arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila |
| Rakennuttaja | Rakennushallitus |
| Omistaja | Senaatti-kiinteistöt |
| Kerrosluku | 8 (+4 maanalaista kerrosta) |
| Kerrosala | 71 000 m² |
| Tilavuus | 432 000 m³ |
 |
|
Pasilan virastokeskus on Helsingin Itä-Pasilassa sijaitseva valtion virastotalo, jota hallinnoi Senaatti-kiinteistöt. Rakennuksessa on kahdeksan maanpäällistä ja lisäksi neljä maanalaista kerrosta.[1] Rakennuksessa toimivat muun muassa Maanmittauslaitos, Väylävirasto, Suomen tulli, Liikenne- ja viestintävirasto, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Maahanmuuttovirasto, sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta, Metsähallitus sekä Uudenmaan ELY-keskus.
Neljän korttelin alueelle levittäytyvän virastokeskuksen rakennutti Rakennushallitus ja suunnitteli arkkitehtitoimisto Castrén–Jauhiainen–Nuuttila. Rakennus valmistui vuonna 1982.[1] Sen suunnittelu oli aloitettu jo kymmenisen vuotta aikaisemmin[2] ja harjannostajaisia vietetty vuonna 1978.[3] Rakennuksen itä–länsi-suuntaiseen pääosaan liittyy kuusi siipeä, joiden väliin jää neljä avointa sisäpihaa. Kolossaalisen rakennuksen läpi kulkee kaksi rinnakkaista jalankulkuväylää, jotka muodostavat Opastinsilta-nimisen kadun länsipään. Talon läpi kulkevista jalankulkuväylistä eteläisempi muutettiin vuonna 2003 Aurinkoraitti-nimiseksi katetuksi ja lämmitetyksi sisätilaksi.[4] Opastinsilta jatkuu virastokeskuksen länsipuolella kahtena Ratapihantien ylittävänä rinnakkaisena katettuna kävelysiltana, jotka yhdistävät virastokeskuksen Pasilan rautatieasemaan.
Virastokeskuksen tilavuus on 432 000 m³ ja kerrosala 71 000 m², ja se suunniteltiin 2 500 työntekijälle.[1] Valmistuessaan se oli kerrosalaltaan Suomen suurin toimistorakennus ja pohjoismaiden suurin virastotalo. Rakennuskustannukset olivat 283 miljoonaa markkaa.[5] Vastavalmistuneeseen virastokeskukseen muuttivat vuosina 1981–1982 muun muassa Tie- ja vesirakennushallitus (TVH), Uudenmaan piirirakennustoimisto, Uudenmaan lääninverovirasto, maanmittaushallitus, liikevaihtoverotoimisto, Topografikunta, Posti ja, Postipankki.[3] Maan alla sijaitseviin kellarikerroksiin sijoitettiin muun muassa TVH:n ja maanmittaushallituksen laboratoriot, karttapainot, arkistot ja ATK-keskus sekä henkilökunnan uimahalli ja kuntosali.[5]
Kahdella Asemapäällikönkadun puoleisella sisäpihalla on kaksikerroksiset siivet, joiden päällä on kolmantena kerroksena rivitalomaisia huoltohenkilökunnan asuntoja.[5]
Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virastokeskuksen veistoskilpailun voitti vuonna 1978 Matti Koskelan sekä Markku ja Pirkko Viitasalon teos Konstruktio 2000, jota kutsutaan myös nimellä Himmeli. Veistos paljastettiin toisella Veturitorin puoleisista sisäpihoista vuonna 1982.[6] Toisella sisäpihalla sijaitsee samana vuonna paljastettu Maija Nuotion pronssiveistos Vesileikki, johon kuuluu kaksi vesialtaan ylle sijoitettua alastonta naishahmoa.[7] Vuonna 2020 talon ulkoseiniin asennettiin taiteilija Tülay Schakirin valotaideteos Värivuoto ja yhdelle sisäpihalle taiteilija Heli Nikusen valotaideteos Mansikkapaikka. Molemmat perustuvat LED-valoihin.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Keski-Pasilan keskustakorttelin suunnittelu- ja toteutuskilpailu, Suunnitteluohjelma (pdf) (sivut 10-11) 14.10.2010. Pasilaone (Helsingin kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt Oy). Viitattu 11.5.2016.
- ↑ CJN Projektiluettelo 1964–2011 (pdf) Arkkitehtitoimisto CJN Oy. Viitattu 4.4.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Hänninen, Reijo & Jokela, Markku & Aavaharju, Harri: Merkittäviä rakennushankkeita Granlundin historiassa (pdf) (sivut 167–169) 2010. Insinööritoimisto Olof Granlund Oy. Arkistoitu 24.11.2015. Viitattu 4.4.2013.
- ↑ Vuoden 2003 rakennushanke ja Rakentamisen taidonnäyte julkistettiin 23.4.2004. Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 11.5.2016.
- ↑ a b c Heikki Arola: Virastojätti jollaista ei enää tule (tilaajille) Helsingin Sanomat 3.10.1981, s. 9, HS Aikakone. Viitattu 28.5.2023.
- ↑ Konstruktio 2000 Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.4.2013.
- ↑ Antero Rautio: Löytöretki muistomerkeille, s. 225. Edita, Helsinki 2006.
- ↑ Pasilan virastokeskus uudessa valossa Senaatti-kiinteistöt 12.2.2020. Viitattu 28.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pasilan virastokeskus Wikimedia Commonsissa
