Partant pour la Syrie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Partant pour la Syrie eli Le Beau Dunois[1] on Hortense de Beauharnais’n säveltämä ja Alexandre de Laborden noin vuonna 1807 kirjoittama ranskankielinen laulu, joka Napoleon III:n hallitsijakaudella eli toisen keisarikunnan aikana oli Ranskan kansallislaulu.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hortense de Beauharnais laulaa laulun keisarinnojen Joséphinen ja Eugénien edessä (kuvitteellinen kohtaus). Tuntemattoman taiteilijan teos 1860-luvulta.

Laulu sai aiheensa Napoleon Bonaparten vuonna 1798 tekemästä sotaretkestä. Siinä kenraali Bonapartea verrataan Ranskan ensimmäisen keisarikunnan aikaisen tyylin mukaisesti ristiretkiajan ritariin. Muistelmissaan kuningatar Hortense kertoi säveltäneensä laulun asuessaan Malmaisonin linnassa. Laulun tultua suosituksi monet säveltäjät soittivat sen useille eri soittimille.

Laborden runon alkuperäinen nimi oli Le beau Dunois (”Kaunis Dunois”), ja siinä kerrotaan ritari Jean de Dunois’n merkillisestä ristiretkestä. Ennen lähtöään Syyriaan hän rukoilee Neitsyt Mariaa saadakseen mahdollisuuden rakastaa kaikkein kauneinta naista ja olla itse ritareista rohkein. Rukoukset kuultiin ja ritarin toiveet täyttyivät, ja palattuaan hän pääsee naimisiin kauniin Isabellen kanssa. Laulun arvot ovat rakkaus ja kunnia.

Vaikka laulun sanat viittaavat ritariaikaan, niiden tulkittiin myös kuvastavan laulun säveltäjän, Hortense de Beauharnais’n, Hollannin lyhytaikaisen kuningattaren, Napoleon I:n kälyn ja Napoleon III:n äidin, rakkautta ja kaipausta rakastajaansa, kenraali Charles de Flahaut’ta kohtaan[1], jonka kanssa tällä oli avioton lapsikin, herttua Charles de Morny (1811–1865).

Suosio ja asema kansallislauluna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulu tuli ensimmäisen keisarikunnan aikana erittäin suosituksi sekä bonapartistien keskuudessa vielä Hortense de Beauharnais’n maanpaon ja restauraation aikana. Ranskan toisen keisarikunnan aikana Marseljeesi kiellettiin, ja sen sijaan uudeksi kansallislauluksi valittiin Partant pour la Syrie. Keisari Napoleon III itse joutui kuuntemaan sen usein jopa kuusi tai seitsemän kertaa päivässä, mikä lopulta ei ollut hänelle itsellekään kovin mieluista,[1] varsinkaan kun laulun epäilyttävän, mahdollisesti Hortense de Beauharnais’n tunteisiin liittyvän taustan vuoksi sen sopivuutta kansallislauluksi pidettiin alusta lähtien varsin kyseenalaisena,[1] ja keisarin itsensäkin syntyperästä esiintyi epäilyksiä.[1]

Preussin ja Ranskan sodan aikana Marseljeesi sallittiin jälleen, sillä sodan edellyttämä kansallinen yksimielisyys vaati koko kansallisen perinnön ottamista hallituksen käyttöön.[1] Sodan aikana ei myöskään uskottu olevan pelkoa sisäisestä kumouksesta, jonka yhteydessä kapinalliset olisivat voineet sitä laulaa.[1] Partant pour la Syrie sen sijaan tuli vähemmän suosituksi varsinkin Napoleon III:n menetettyä valtansa. Entinen keisari itse kuuli sen viimeisen kerran 18. maaliskuuta 1871[2] vapauduttuaan seitsemän kuukautta kestäneestä sotavankeudesta Wilhelmshöhen linnassa, jolloin sitä soitti preussilainen sotilassoittokunta.[1]

Partant pour la Syrie on edelleen käytössä Ranskan armeijassa marssilauluna.[3]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Partant pour la Syrie

Laulun sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskankielinen versio

Le beau Dunois
Partant pour la Syrie,
Le jeune et beau Dunois,
Venait prier Marie
De bénir ses exploits :
"Faites, Reine immortelle",
Lui dit-il en partant,
"Que j'aime la plus belle
Et sois le plus vaillant".
Il trace sur la pierre
Le serment de l'honneur,
Et va suivre à la guerre
Le Comte son seigneur ;
Au noble vœu fidèle,
Il dit en combattant :
"Amour à la plus belle,
Honneur au plus vaillant".
On lui doit la Victoire.
"Vraiment", dit le seigneur, ;
"puisque tu fais ma gloire,
Je ferai ton bonheur.
De ma fille Isabelle,
Sois l'Epoux à l'instant,
Car elle est la plus belle,
Et toi le plus vaillant".
A l'Autel de Marie,
Ils contractent tous deux
Cette union Chérie
Qui seule rend heureux.
Chacun dans la chapelle
Disait en les voyant :
"Amour à la plus belle,
Honneur au plus vaillant".

Suora käännös suomeksi

Kaunis Dunois
Lähtiessään Syyriaan
nuori ja kaunis Dunois
tuli rukoilemaan Marialta
siunausta urotöilleen:
"Kuolematon kuningatar, tehkää niin",
sanoi hän lähtiessään
"että rakastaisin kauneinta
ja olisin rohkein."
Hän kaivertaa kiveen
kunnian valan,
ja lähtee sotaan seuarten
kreiviä, herraansa ;
jalona, uskollisena lupauksena
hän sanoo taistellessaan :
"Rakkaus kauneimmalle,
kunnia rohkeimmalle."
Hänen ansiostaan voitettiin.
"Todella", sanoi päällikkö:
"Koska teet kunniani,
teen sinun onnesi.
Tyttöreni Isabellen
aviomies ole tästä hetkestä lähtien,
sillä hän on kaikkein kaunein
ja sinä rohkein."
Marian alttarilla
he molemmat yhdessä solmivat
tämän rakkauden liiton,
joka yksin tekee onnelliseksi.
Jokainen kappelissaan
sanoi heidät nähdessään:
"Rakkaus kauneimmalle,
kunnia rohkeimmalle."


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Baguley: Napoleon III and His Empire. An Extravaganza. Louisiana State University Press, 2000. ISBN 0-871-22664-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Matti Klinge: ”Marseljeesi ja Internationaali”, Suomen sinivalkoiset värit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksestä, s. 203–204. Otava, 1982. ISBN 951-1-06877-6.
  2. Partant pour la Syrie - Hymne du Second Empire Viitattu 8.4.2016. (ranskaksi)
  3. Partant pour la Syrie ou Le beau Danois Napoleon.org. Viitattu 8.4.2016. (ranskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]