Parkanon kotiseutumuseo

Parkanon kotiseutumuseo
Tyyppi	Kotiseutumuseo
Sijainti	Kirkkopolku 1, Parkano
Perustettu	1958
Ylläpitäjä	Parkanon kunta
Kotisivut	https://www.parkano.fi/kotiseutumuseo/
Koordinaatit	62°00′47″N, 23°01′19″E
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Parkanon kotiseutumuseo sijaitsee Parkanon kirkon kupeessa, vuonna 1890 valmistuneessa viljamakasiinissa. Hahkamäen, Ylisen ja Käenmäen talojen mailta louhittiin graniittia kellotapulia varten, erehdyksessä sitä tuli liian paljon, joten siitä riitti viljamakasiinin rakentamiseen ja vielä kirkkomaan aidaksikin. Rakennuksen sisäpuolen seinät on tehty parkanolaisesta punahongasta, jotka ovat aikaisemmin olleet viljalaareina, hirsien välistä rapsahtelee vieläkin jyviä. 1950-luvulla tehty museoesineiden keräys oli onnistunut, toistatuhatta esinettä luetteloitiin ja museo avattiin yleisölle vuonna 1958. Parkanon kotiseutumuseossa kävijä pääsee tutustumaan paikkakunnan erilaisiin ammatteihin, historiallisiin henkilöihin ja kirkolliseen elämään. Kotimuseon alakerrassa sijaitsevat kaksi huonetta on sisustettu parkanolaiseksi kamariksi ja tuvaksi. Museossa esitellään parkanolaisia paikallisia perinteitä ja siellä voi nähdä muun muassa parkanolaiseen tuvan, kamarin ja työvälineitä. Eräänä museon erikoisuutena nähtävillä on pitäjän kätilön käyttämät välineet. Museon yläkerrasta löytyy laaja kokoelma Parkanon kirkon vanhaa esineistöä, joka on saatu Parkanon seurakunnalta lahjoituksena, kuten kristallikruunu, erikoinen virsitynnyri ja kellotapulin katolla ollut kullattu risti. Yläkerrassa on myös nähtävillä kokoelmiin kuuluvat suutari Hilja Mäkisen työvälineet. Kokonaisuuteen kuuluu myös Parkanon Parooni Gustaf Wrede af Elimälle omistettu osio. Värikäs persoona on hyvin tunnettu paikkakunnalla ja valtakunnallisestikin, metsänhoitajana toiminut aatelismies muistetaan erikoisesta tyylistään ja persoonastaan. Wrede tunnettiin aktiivisena suojeluskuntalaisena ja hän meriitteihinsä kuuluu muun muassa Suomen hirvikannan pelastaminen romahtamiselta salametsästäjien toimesta. Opetusministeriön apurahan turvin hirviä saatiin sijoitettua vartioituun aitaukseen ja parin vuoden kuluttua hirvikanta oli kasvanut ja eläimet vapautettiin.