Paradigma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paradigma on jonkun tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus.[1] Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa.[2] Paradigma tulee kreikan sanasta "παράδειγμα" (paradeigma), "malliesimerkki", "esimerkki", "näyte".[3]

Paradigman sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan 'paradigma' merkitys on joskus epäselvä, mutta sen yleisin merkitys tulee Thomas Kuhnin tieteenfilosofiasta. Kuhn käytti sitä teoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne kuvatakseen tiettyjä vakiintuneita toiminnan tapoja tieteessä:

  • Mitä tulee tarkkailla ja tutkia.
  • Minkälaisia kysymyksiä tulee kysyä tutkimustilanteessa tai tutkia aiheeseen liittyen.
  • Kuinka nämä kysymykset esitetään.
  • Kuinka tieteellisiä tutkimustuloksia tulkitaan.

Kuhnin mukaan tiede ei niinkään esiinny yksittäisten teorioiden kehityksenä vaan paradigman vaihdoksina. Paradigman käsitteen sekaantuesssa hän itse alkoi käyttää muun muassa termiä normaalitiede.

Ollakseen koko tieteessä merkittävä, uusi paradigma on perusteellinen ja selvä muutos tavassa hankkia tietoa. Tässä mielessä usko, järki (tavanomainen tiede, osien tutkiminen) ja tietokoneen mahdollistama kompleksisuutta hallitseva tiede (kokonaisuuden tutkiminen) ovat hyvin perustavaa laatua olevia ja suuria muutoksia tiedon tekemisessä, maailman selittämisessä.

Paradigman muutoksen seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi paradigma sisältää yleensä vanhan erikoistapauksena. Uusi tapa tehdä tiedettä on siis laajempi: se selittää enemmän ja paremmin. Eräs esimerkki on kvanttimekaniikka suhteessa klassiseen mekaniikkaan. Teorioiden korvautuminen paremmilla on yleistä tieteen perusolemusta, tieteen täydentymistä. Uudesta teoriasta tulee paradigma vasta silloin, kun se on perustavaa laatua oleva muutos tieteellisessä selityksessä ja se edustaa laajempaa muutosta ajattelussa.

Koska vanhassa paradigmassa on taustalla suuri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita ja erilaisten tieteellisten organisaatioiden olemassaolo voi olla kiinni jostain paradigmasta, paradigman vaihtumisen tunnustaminen ei ole aina helppo ja nopea tapahtuma. Lopulta uusi paradigma muuttaa kuitenkin tiedettä, sitten teknologiaa ja lopulta ihmisten elämää ja yleistä näkemystä olemassaolosta. Esimerkiksi Galileo Galilein voidaan katsoa romuttaneen tai asettaneen epäilyksen alaiseksi ihmisten uskon kirkon erehtymättömyyteen ja ihmisen ainutlaatuiseen asemaan luonnossa. Samaa tekivät Charles Darwin ja DNA:n löytäjät.

Tieteen paradigmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kiikeri, Mika & Ylikoski, Petri: Tiede tutkimuskohteena: Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-926-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MOT kielitoimiston sanakirja Viitattu 16.12.2013. Fin
  2. Mika Kiikeri, Petri Ylikoski: Tiede tutkimuskohteena - Filosofinen Johdatus tieteentutkimukseen. Gaudeamus, Helsinki, 2004. ISBN 951-662-926-10-8048-3536-5.
  3. Liddell, Henry George & Scott, Robert: παράδειγμα A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuhn, Thomas S.: Tieteellisten vallankumousten rakenne. (The structure of scientific revolutions, 1962.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-151-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nickles, Thomas: Scientific Revolutions The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)