Papua-Uuden-Guinean historia
Tämän artikkelin johdanto ei ole riittävän hyvä johdatus artikkelin aiheeseen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin johdantoa. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Papua-Uuden-Guinean historia kertoo Papua-Uuden-Guinean historiasta.
Varhaisimmat vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudesta-Guineasta on löydetty merkkejä ihmisasutuksesta ainakin 60 000–50 000 vuoden takaa, jolloin väestö saapui todennäköisesti Kaakkois-Aasiasta ja perusti saarelle yksinkertaisen, maatalouspohjaisen sivilisaation. Sepikjoen laaksoon asutus levisi noin 35 000 vuotta sitten, ja ylänköalueilla syntyi maanviljelykulttuuri noin 9 000 vuotta sitten[1]. Papua-Uuden-Guinean pääsaarelle, Uudelle-Guinealle oli muinoin maayhteys muilta maa-alueilta, jota pitkin tuli esiaustronesialaista metsästäjä-keräilijöinä elänyttä väestöä 13 000-10 000 vuotta sitten, ja melanesialaista väestöä saapui meriteitse 4 000-6 000 vuotta sitten[2] Noin 3 000 vuotta sitten austronesialaiset kansat levittäytyivät Indonesian saarilta Uuteen-Guineaan, varsinkin sen pohjoisrannikolle.[3] Aasian suunnalta tuli merkittävissä määrin väestöä 1100-900 eaa.[4] Ihmiset asettuivat pieniin ryhmiin, joiden asuinpaikkoja erotti läpitunkematon metsä. Siksi heille kehittyi lukuisia erilaisia kieliä, eikä saarelle syntynyt keskushallintoa tai monimutkaisia yhteiskuntarakenteita.[5]
Eurooppalaisten saapuminen ja siirtomaakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisiä alueella käyneitä eurooppalaisia olivat portugalilaiset ja espanjalaiset tutkimatkailijat, jotka seikkailivat alueella 1500-luvun alkupuolella.[6] He antoivat saarelle myös sen nykyisen nimen; papua on johdettu malaijinkielisestä sanasta, joka kuvastaa kiharia, melanesialaisia hiuksia, ja Uusi-Guinea-nimen antoivat espanjalaiset tutkimusmatkailijat, joiden mielestä saaren väestö muistutti läntisen Afrikan guinealaisia. Saaren sisäosat pysyivät pitkään huonosti tunnettuina. Laajoja alueita sisämaassa luultiin asumattomiksi, kunnes 1930-luvulla ensimmäiset lentokoneet lensivät alueen yli ja niistä voitiin todeta siellä olleen varsin tiheäänkin asuttuja ja viljeltyjä alueita, joiden asukkaat olivat siihen saakka olleet täysin eristyksissä muusta maailmasta.[7]
Ensimmäiset eurooppalaisten siirtokunnat perustettiin 1800-luvulla rannikkoa lähellä oleville alueille.[6] Alankomaat otti vuonna 1828 haltuunsa Uuden-Guinean saaren nykyisin Indonesialle kuuluvan länsiosan ja liittivät sen Alankomaiden Itä-Intiaan, mutta itäosaa ei otettu siirtomaahallintaan vielä muutamaan vuosikymmeneen. Brittiläinen John Moresby kartoitti 1870-luvulla saaren kaakkoisosaa, mutta eurooppalaiset plantaasiomistajat siirtyivät 1880-luvulla Uuden-Britannian ja Uuden-Irlannin saarille. 1800-luvun lopulla saksalaiset kauppiaat kiinnostuivat saaren länsiosan kookosöljystä, ja Saksan Uuden-Guinean kauppakomppania otti vuosina 1884–1899 haltuunsa saaren koillisosat ja läheisen Salomonsaariin kuuluvan saariston brittien hallitessa kaakkoisosaa.[6][8] Saksan hallitus otti 1899 haltuunsa kauppakomppanian alueen ja nimesi sen Saksan Uudeksi-Guineaksi. Vuonna 1906 Britannia luovutti Australialle hallinnoimansa kaakkoisosan, Brittiläisen Uuden-Guinean, jolloin sen nimeksi tuli Papua. Eurooppalaisilla oli siirtomaakaudella alueella maanviljelystiloja, joille tuotiin työvoimaa Kiinasta ja Indonesiasta. Sisämaassa eläneet heimot harjoittivat kannibalismia 1900-luvulle saakka. Papua-Uuden-Guinean alueella simpukankuoria käytettiin maksuvälineinä 1933 saakka.[6][9]
Australian hallinnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisessä maailmansodassa Australia miehitti myös maan Saksalle kuuluneen osan, joka vuodesta 1921 lähtien oli Australian hallinnassa Kansainliiton mandaattialueena.[10] Australia hallinnoi kuitenkin Uuden-Guinean ja Papuan territorioita erillisinä alueina. Papuan kuvernööri Hubert Murray ei pyrkinyt kehittämään aluetta, mutta Uuden-Guinean territorion talouteen ja yhteiskuntaan vaikutti valtaisasti 1920-luvulla tehty kultalöytö[8] saaren itäosasta Bulolojoelta ja Edie Creekistä. Tämä vilkastutti taloudellista toimintaa ja samalla myös sosiaalista elämää.
Japani valloitti osia molemmista alueista toisessa maailmansodassa vuonna 1942.[11] Japanin tukikohta oli Rabaulissa, ja japanilaiset yrittivät vallata koko saaren. He eivät kuitenkaan päässet Port Moresbyyn asti, ja tappio Korallimeren taistelussa esti aikeet maihinnoususta. Japanilaiset antautuivat pääsaarella elokuussa 1945.[8] Koillisosasta tehtiin YK:n huoltohallintoalue, joka vuonna 1949 yhdistettiin saaren Australialle jo ennen ensimmäistä maailmansotaa kuuluneen kaakkoisosan eli Papuan kanssa Papuan ja Uuden Guinean territorioksi.[10] 1950-luvulla meren rannikon seudulla oli suuria viljelmiä, joilla viljeltiin kahvia ja kaakaota.
Itsenäisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australia alkoi 1960-luvulla kansainvälisen paineen seurauksena valmistaa Papua-Uutta-Guineaa itsenäisyyteen.[8] Vuoden 1972 vaalien jälkeen Michael Somare muodosti ministeriön, jonka tavoitteena oli johtaa Papua-Uusi-Guinea asteittain itsehallinnon kautta itsenäisyyteen. Maa saikin itsehallinnon 1. joulukuuta 1973 ja itsenäisyyden 16. syyskuuta 1975, ja Somaresta tuli sen ensimmäinen pääministeri.[11] Siihen tulivat siis kuulumaan ne osat Uutta-Guineaa ja sen lähisaaria, jotka 1900-luvun alussa olivat olleet Saksan tai Britannian alaisuudessa. Uusi valtio liittyi Brittiläiseen kansainyhteisöön.[5]
Papua-Uuden-Guinea itsenäisyyden ensimmäinen paha kriisi syntyi Bougainvillen saarella, joka julistautui jo syyskuussa 1975 itsenäiseksi Pohjoisten Salomonsaarten tasavallaksi mutta palasi seuraavana vuonna. Tämän jälkeen separatistinen liike pysyi pitkän pinnan alla, mutta vuoden 1988 lopulla kaivosten aiheuttamat ympäristötuhot, kaivosteollisuuden rasismi, pääsaarelaisten suuri määrä ja kaivostulojen epätasainen jakaminen synnytti useita erimielisyyksiä. Bougainvillen konflikti vallankumouksellisen armeijan ja hallituksen joukkojen kanssa kesti vuoteen 1997, ja sen aikana kuoli 7 000 – 20 000 ihmistä.[8][11] Vuonna 2001 allekirjoitettiin rauhansopimus, johon sisältyi lupaus kansanäänestyksestä 10–15 vuoden kuluttua. Vuonna 2006 saari valitsi ensimmäisen autonomisen hallituksen, ja entisestä kapinallisjohtajasta Joseph Kabuista tuli Bougainvillen presidentti.[11]
Vuonna 1997 El Niñoon liittyvä kuivuus aiheutti nälänhädän, joka surmasi yli tuhat ihmistä. Vuonna 1998 tuli kolme tsunamia, jotka tappoivat 3 000 henkeä. Vuonna 2007 trooppinen sykloni Guba ja sen aiheuttamat tulvat ajoivat tuhansia ihmisiä kodeistaan ja 163 ihmistä kuoli.[11]
Alkukesästä 2011 kolmatta kauttaan hallinnut pääministeri Michael Somare erotettiin virastaan määräajaksi vuosikymmenten takaisten väärinkäytösepäilyjen vuoksi. Hän erosi sen jälkeen itse terveyssyihin vedoten, ja tilalle valittiin Peter O’Neill. Somare palasi syyskuussa takaisin Singaporesta ja ilmoitti, että hän ei ollut eronnut vapaaehtoisesti. O’Neillin ja Somaren välienselvittely ratkesi vasta kesällä 2012, kun Somare tunnusti tappionsa parlamenttivaaleissa.[11]
Papua-Uusi-Guinea lupasi kesällä 2013 ottaa vastaan Australiaan veneellä päässeitä turvapaikanhakijoita rahallista korvausta vastaan. Manuksen saarella rakennettiin vastaanottokeskus, joka suljettiin marraskuussa 2017. Siellä tapahtui helmikuussa 2014 väkivaltaisuuksia, joissa kuoli yksi turvapaikanhakija ja 77 loukkaantui. Papua-Uuden-Guinean korkein oikeus päätti huhtikuussa 2016, että laitos oli perustuslain vastainen.[11]
Bougainvillen autonomisella alueella järjestettiin vuonna 2019 neuvoa-antava kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyttä kannatti lähes 98 prosenttia äänestäjistä ja laajempaa itsehallintoa Papua-Uuden-Guinean yhteydessä vain alle kaksi prosenttia äänestäneistä.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Weldon Owen: Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 147-155. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Jyri Kokkonen, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1
- ↑ Detlef Wienecke-Janz: Maailmalla, Afrikka ja Oseania, s. 270. Suomentanut Elina Eichorn, Arto Häilä, Eija Kämäräinen, Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33477-5
- ↑ Diamond 2003, luku ”Pikavene Polynesiaan”.
- ↑ Papua Uusi Guinea profile-Timeline 14.2.2018. BBC. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
- ↑ a b History Member countries - Papua New Guinea. The Commonwealth Secretariat. Arkistoitu 3.7.2020. Viitattu 16.12.2018.
- ↑ a b c d Kimmo Kiljunen: Maailman maat, liput ja historia, s. 590-591. Into Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-264-157-1
- ↑ Diamond 2007, luku ”Viimeiset ensikosketukset”.
- ↑ a b c d e Jackson & Standish: Papua New Guinea: History Encyclopædia Britannica. 3.10.2019. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Papua New Guinea - a brief history Radio New Zealand. Arkistoitu 15.8.2021. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Facta 2001, s. 546–547.
- ↑ a b c d e f g Papua New Guinea profile – Timeline BBC News. 14.2.2018. BBC. Viitattu 15.8.2021. (englanniksi)
- ↑ Lyons, Kate: Bougainville referendum: region votes overwhelmingly for independence from Papua New Guinea The Guardian. 11.12.2019. Guardian News & Media Limited. Viitattu 11.12.2019. (englanniksi)