Panu Tuomi
Panu Tuomi (s. 30. kesäkuuta 1968 Tampere) on suomalainen runoilija.[1]
Vuonna 1993 Tuomi sijoittui kolmanneksi J. H. Erkon kirjoituskilpailussa.[1] Hänen esikoisrunokokoelmansa Iris ilmestyi vuonna 1995. Se oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas.[2] Tuomi opiskeli Tampereen yliopistossa 1991–1995 yleistä kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa, mutta keskittyi Iriksen ilmestyttyä kirjoittamiseen. Tuomi on maininnut hengenheimolaisikseen Eeva-Liisa Mannerin, Anna Ahmatovan, Dylan Thomasin ja Tomas Tranströmerin.[1] Vuoteen 2023 mennessä häneltä on ilmestynyt 11 runokokoelmaa.
Runokokoelmien lisäksi Tuomi on julkaissut esseekokoelman. Hän sai Alfred Kordelinin säätiön kannustuspalkinnon vuonna 2010 ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 1995, 1999 ja 2012. Lisäksi hän sijoittui Pirkanmaan kirjoituskilpailussa runosarjan toiseksi vuosina 1992 ja 1993.[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iris. Porvoo: WSOY, 1995 ISBN 951-0-20681-4
- Karkausvuoden laulut. Porvoo: WSOY, 1997 ISBN 951-0-22221-6
- Kuningasvesi. Porvoo: WSOY, 1999 ISBN 951-0-23856-2
- Melisma. Porvoo: WSOY, 2001 ISBN 951-0-25932-2
- Pyhän Vituksen tauti. Helsinki: WSOY, 2003 ISBN 951-0-28240-5
- Vaaleanpunainen ilmestyskirja. Helsinki: WSOY, 2005 ISBN 951-0-31372-6
- Poeettinen korrektius. Esseitä ja muita kirjoituksia. Tampere: Sanasato 2006
- Einsteinin viimeiset sanat. Helsinki: WSOY, 2008 ISBN 978-951-0-33998-5
- Jerusalemin syndrooma. Helsinki: WSOY 2010 ISBN 978-951-0-36727-8
- Sylviuksen uurre. Helsinki: WSOY 2012 ISBN 978-951-0-39306-2
- Hiekkalinnojen alkemia. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41593-1.
- Kardinaali Zen. Porvoo: WSOY, 2023 ISBN 9789510485415
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tuomi, Panu Kirjasampo.fi. Viitattu 9.6.2023.
- ↑ Vuoden paras esikoisteos valitaan tänään. Helsingin Sanomat, 16.11.1995, s. C7. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
