Panttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panttipataljoona
Suomalaisen SS-pataljoonan historia
Kirjailija Mauno Jokipii
Kieli suomi
Genre sotahistoria
Kustantaja Weilin + Göös
Julkaistu 1968
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 868
3. painos
Kustantaja: Veljesapu
Julkaistu 1996
Sivumäärä 936
ISBN: 952-90-7363-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Panttipataljoona. Suomalaisen SS-pataljoonan historia on historiantutkija Mauno Jokipiin laatima suomalaisen SS-pataljoonan vaiheita käsittelevä tutkimus. Teos ilmestyi vuonna 1968 ja oli tuolloin ensimmäinen suomalaista vapaaehtoista SS-pataljoonaa (”panttipataljoonaa”) käsitellyt pataljoonaan liittymättömän henkilön laatima tutkimus.[1] Teos on entisten suomalaisten SS-miesten järjestön Veljesapu ry:n tilaustyö[2]. Sen ensimmäiset painokset kustansi Weilin + Göös. Kolmas (1996) ja neljäs (2000) painos ovat Veljesavun kustantamia. Tätä edistääkseen kirjoittaja siirsi tekijänoikeutensa yhdistyksen nimiin 1992.[3] Teoksen myöhempiin laitoksiin vuodesta 1996 lähtien liitettiin ensimmäisistä puuttuneita nimiluetteloita.[4]

Kirjassaan Jokipii esitti, että suomalaisista SS-miehistä enintään viidennes olisi ollut oikeistoradikaaleja, ja värvääjät karsivat hakijoista pois ääriaineksia. Näin Suomi olisi tarkoituksellisesti jäänyt kauas Saksan asettamasta tavoitteesta, jonka mukaan oikeistoaineksia olisi pitänyt olla noin kaksi kolmasosaa Saksaan lähteneistä. Muiden muassa historiantutkijat Oula Silvennoinen ja Marko Tikka ovat 2010-luvulla esille tulleen arkistoaineiston valossa kuitenkin osoittaneet Jokipiin kaunistelleen oikeistoradikaalien osuutta, ja SS-vapaaehtoiset ja heidät värvännyt toimikunta olivat huomattavasti Jokipiin esittämää vahvemmin erilaisten kansallismielisten radikaalien, fasistien ja kansallissosialistien käsissä. Silvennoisen ja Tikan mukaan noin 46 prosenttia vapaaehtoisista eli yli kaksinkertainen määrä Jokipiin laskelmiin verrattuna olisi ilmaissut olevansa selkeästi fasistisen politiikan kannattajia.[5]

Arvioidessaan vuonna 2018 André Swanströmin kirjan Hakaristin ritarit Silvennoinen sanoo, että Panttipataljoona on näennäisen tyhjentävä SS-pataljoonan historia.[6]

Lähteen väärennös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marko Junkkari kirjoitti 17.3.2019 Helsingin Sanomissa, että Jokipii siteeraa kirjassa SS-mies Lennart Kihlströmin päiväkirjaa muodossa: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää sai surmansa. Takaisin T:n ylitse". Alkuperäisessä päiväkirjassa kohta on kuitenkin: "Tarnopolin yli. Vihollisen kanssa yhteenotto. Tykistö kunnostautui. 6 kaatunutta, yli sata ryssää ammuttiin. Takaisin T:n ylitse". Jokipii on muuttanut kohdan "ammuttiin" muotoon "sai surmansa".[7] Kanavassa julkaistussa artikkelissaan everstit Pekka Holopainen ja Kalle Liesinen kritisoivat voimakkaasti Junkkarin artikkelia, jossa Jokipiin siteerausvirhe tuotiin esille. He huomauttivat, että sodassa "lähtökohtaisesti ammutaan muita kuin sotavankeja". "Merkintä kuulostaakin ennemminkin onnistuneen iskuosastohyökkäyksen kuvaukselta kuin kertomukselta tykistön toteuttamasta sadan sotavangin ampumisesta asemiensa etupuolella".[8] Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva vastasi Holopaisen ja Liesisen kritiikkiin.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokipii, Mauno: Panttipataljoona. Suomalaisen SS-pataljoonan historia. 4. painos (1. painos: Weilin + Göös, 1968). Helsinki: Veljesapu, 2000. ISBN 952-90-7363-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jokipii 2000, takakansiteksti.
  2. Marko Junkkari: Mitä isä teki? (tilaajille) Helsingin Sanomat 17.3.2019
  3. Jokipii 2000, s. 8.
  4. Jokipii 2000, s. 7, 911.
  5. Olli Koikkalainen: Uusi tutkimus muuttaa kuvaa puhtoisista SS-vapaaehtoisista. Aamulehti 3. kesäkuuta 2018, s. A21. Alma Media.
  6. Oula Silvennoinen: Särötön kuva ”tavallisista suomalaispojista” SS-joukoissa romuttuu vuoden tärkeimmässä sotahistorian teoksessa Helsingin Sanomat. 17.10.2018. Viitattu 8.12.2018.
  7. Marko Junkkari, Mitä isä teki? Helsingin Sanomat 17.3.2019 s. B 1–5 (sitaattia käsitelty s. B 5
  8. Pekka Holopainen ja Kalle Liesinen: Suomalaiset SS-miehet: syyllisiä ilman todisteita. Kanava, 4/2019, s. 36–40 (Jokipiitä käsitelty s. 39–40). Otavamedia.
  9. Osallistuivatko suomalaiset SS-vapaaehtoiset sotarikoksiin? arkisto.fi. 15.7.2019. Viitattu 17.7.2019.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.