Pantikapaion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pantikapaion
Παντικάπαιον
Pantikapaionin arkeologista aluetta.
Pantikapaionin arkeologista aluetta.
Sijainti

Pantikapaion
Koordinaatit 45°21′01″N, 36°28′10″E
Valtio Ukraina (miehitetty)
Paikkakunta Kertš, Krim
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 575 eaa.–
Huippukausi 400–200-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Bosporoksen valtakunta
Alue Taurien Khersonesos, Skyytia
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Pantikapaion Commonssissa

Pantikapaion (m.kreik. Παντικάπαιον/Παντικαπαῖον, myös Pantikapaia, Παντικαπαία; lat. Panticapaeum/Panticapaea) eli Bosporos (m.kreik. Βόσπορος; lat. Bosporus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Skyytiassa Taurien Khersonesoksella eli nykyisellä Krimin niemimaalla.[1][2][3] Sen arkeologinen kohde sijaitsee nykyisen Kertšin kaupungin keskustan eteläpuolella.[4][5]

Pantikapaion oli kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin 500-luvun eaa. alkupuolella. 400-luvulta eaa. lähtien Pantikapaion toimi Bosporoksen valtakunnan pääkaupunkina.[2][6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantikapaionin akropoliin raunioita.

Pantikapaionin kaupunki sijaitsi Taurien Khersonesoksen itärannikolla Kimmeroksen Bosporoksen (nyk. Kertšinsalmi) länsirannalla, lähellä Maiotiin järven (nyk. Asovanmeri) suuta. Kaupungin akropoliina eli linnavuorena ja yläkaupunkina toimi Mithridates-vuorena tunnettu kukkula, jonka ympärysmitan Strabon kuvasi 20 stadioninmitaksi. 300-luvulla eaa. kaupunkikeskus kattoi noin 100 hehtaarin kokoisen alueen. Kukkula vaikuttaa olleen pienellä niemellä, jonka pohjois- ja eteläpuolella oli lahdet; tällöin nykyisen kaupungin keskustan paikka oli antiikin aikaan vielä veden alla.[2][3][7]

Pantikapaionin etäisyys Maiotiin suusta oli noin 14 kilometriä. Pseudo-Skylaks arvioi etäisyyden 30 stadioninmitaksi, mikä on yli puolet liian pieni. Arrianos arvioi etäisyyden oikeammin 60 stadioninmitaksi. Hän katsoi tämän olevan etäisyyden kaupungista Tanais-joen (nyk. Don) suulle, ja hän piti selvästi Maiotista joen jatkeena ja Kimmeroksen Bosporosta Maiotiin jatkeena.[3][8] Pantikapaionin sijainti vesiteiden risteyskohdassa oli ihanteellinen kaupan kannalta. Sen länsipuolella puolestaan sijaitsi laaja, hedelmällinen tasanko, joka ulottui lounaaseen noin 95 kilometrin päähän Theodosiaan saakka.[6] Rannikolla Pantikapaionista pohjoiseen sijaitsivat kaupungit Myrmekeion ja Parthenion ja etelään Tyritake ja Nymfaion. Salmen toisella puolella sijaitsivat muun muassa Fanagoria ja Hermonassa.

Pantikapaionin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu yli 3 000 neliökilometriä. Tämä tekee sitä pinta-alaltaan kolmanneksi suurimman tunnetun poliksen Syrakusan ja Spartan jälkeen.[9] Tarkan alueen määrittely on kuitenkin hankalaa. Kaupunkivaltion alueella oli sekä muita sen alaisuudessa olleita poliksia että suuri määrä kyliä, joita arvioidaan olleen 300-luvulla eaa. jopa 200.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantikapaion oli Joonian Miletoksesta tulleiden asuttajien perustama siirtokunta. Se perustettiin arkaaisella kaudella noin vuonna 575 eaa. Paikalla oli ollut varhaisempi paikallisen ei-kreikkalaisen skyyttien heimon asutus, jonka nimi oli Pantikapa (myös Panti Kapa).[1][10] Pantikapaion oli Miletoksen varhaisin siirtokunta seudulla, ja Ammianus Marcellinus kutsui sitä Miletoksen kaupunkien äidiksi Bosporoksella. Stefanos Byzantionlainen kertoo kaupungin synnystä kuitenkin toisen version, jossa sen olisi perustanut Aieteen poika, joka sai alueen lahjaksi skyyttien kuninkaalta Agaiteelta.[3][11]

Pantikapaionin lyömä raha, 400-luku eaa.

Kreikkalaiset yhdistivät kaupungin nimen Pan-jumalaan, ja tämän nimi esiintyi myöhemmin usein kaupungin rahoissa. Todellisuudessa nimi perustui skyytinkieleen ja alkuperäisen asutuksen nimeen, jonka kreikkalaiset sovittivat omaan kieleensä kuten usein muuallakin.[3] Kaupungin väestö koostui osaksi kreikkalaisista ja osaksi skyyteistä ja muusta paikallisesta väestöstä. Sen asukkaasta käytettiin etnonyymejä Pantikapaieus (Παντικαπαιεύς), Pantikapeus (Παντικαπεύς) ja Pantikapaïtēs (Παντικαπαΐτης).[1][3]

Pantikapaion oli seudun tärkein kaupunki ja satama, ja tärkeä viljanviennin keskus Välimeren kreikkalaisille pääalueille.[1][2][3] Pantikapaion perusti heti 500-luvulla eaa. seudulle omia siirtokuntiaan, joita olivat Myrmekeion ja Tyritake emäkaupungin alaisuudessa olleina poliksina, sekä Porthmion, joka toimi linnoituksena. Kaupunki löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. ja pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1][12]

Pantikapaionlainen kuningas Farnakes II:n nimissä lyöty kultastateeri, n. 55/54 eaa.

Pantikapaion toimi Bosporoksen valtakunnan pääkaupunkina noin vuodesta 480 eaa. lähtien.[1][13] Siksi se tunnettiin tuolloin myös nimellä Bosporos, jota käytettiin myös koko kuningaskunnasta. Vastaavasti etnonyyminä esiintyi nyt myös Bosporitēs (Βοσπορίτης). Kuningaskunnan kautta suuri osa Kimmeroksen Bosporoksen kaupungeista liitettiin Pantikapaionin suojelun alle, joskin itsehallinnollisina poliksina. Ulkopuolelle jäivät itsenäisinä muun muassa Nymfaion ja Theodosia sekä mahdollisesti myös Fanagoria.[1]

Bosporoksen valtakunnan hallitsijasukuna toimi ensin Arkhaianaktidien (Arkhaianaktidai) suku ja myöhemmin vuodesta 438/437 eaa. lähtien Spartokidien (Spartokidai) suku, joka hallitsi aina vuoteen 109 eaa. saakka. Hallitsijat pyrkivät liittämään myös seudun vielä itsenäisinä olleet polikset sekä muita lähialueita valtakuntaan. Laajimmillaan Pairisades I:n aikana 344/343–311/310 eaa. valtakunta ulottoi Tauriasta Kaukasukselle.[1]

Pantikapaion taantui jossain määrin taloudellisesti 300–200-luvuilla eaa. sarmaattien vallattua alueen. Taantumiseen vaikutti myös Egyptistä tuodun viljan aiheuttama kilpailu kaupungin taloudelle. Pantikapaionin nimellä lyötiin kultarahaa ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. lähtien. Kaupunki kärsi suuria vaurioita maanjäristyksessä vuonna 63 eaa. Myöhemmin tuhoja aiheuttivat myös gootit ja hunnit.[2]

Pantikapaionin seutu oli osana Bysantin valtakuntaa vielä 500-luvulla jaa. Tuolloin kaupunki tunnettiin ennen kaikkea nimellä Bosporos. Keisari Justinianus kunnostutti kaupungin muurit.[2][3][14] Kaupungin vanha nimi eli muistissa vielä myöhemmällekin keskiajalle, jolloin paikka esiintyy italialaisissa kartoissa sekä nimellä Pandico tai Pondico että nimellä Bospro tai Vospro.[3]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantikapaionin prytaneionin rauniot.
Korea esittävä marmorireliefin osa, 200-luku eaa.

Pantikapaion oli ympäröity kaupunginmuureilla, jotka on ajoitettu 400-luvun eaa. lopulle. Akropoliilla oli linnoitus, jonka muurit rakennettiin puolestaan 400- tai 300-luvulla eaa. Kukkula oli rakennettu täyteen taloja kauttaaltaan. Akropoliilla tiedetään olleen temppelit ainakin Apollon Prostateelle, Efesoksen Artemiille, Zeukselle, Demeterille ja Afroditelle. Artemiin temppeli rakennettiin noin vuonna 540 eaa. ja Apollonin temppeli 400-luvulla eaa. Kukkulalta on löydetty muun muassa joonialaista tyyliä edustaneen, noin 20 × 40 metriä kooltaan olleen temppelin jäänteet, mukaan lukien sen arkkitraavia sekä pylväiden ja alttarin osia. 300- tai 200-luvulla eaa. akropoliille rakennettiin kuninkaallinen palatsi.[1][2][3]

Kaupungin varhaisimmat talot on ajoitettu heti kaupungin perustamisen aikoihin 600-luvun eaa. lopulle tai 500-luvun eaa. alkuun. Vanhimmat talot olivat pieniä ja yksihuoneisia. Myöhemmin 500-luvulla eaa. talot suurenivat kaksihuoneisiksi, ja niitä alettiin myös koristella ylellisemmin muun muassa stukkomaalauksin. Varhaisimmat merkit kaupunkisuunnittelusta ovat 500-luvun eaa lopulta. 200–100-luvulta eaa. on löydetty peristyylipihalla varustettuja taloja.[1][2]

Kaupungin satamaan, joka sijaitsi kukkulan itäpuolella, mahtui antiikin lähteiden mukaan 30 laivaa.[3]

Tumulus-haudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantikapaionin huomattavimpia löytöjä ovat lukuisat kurganit eli tietyntyyppiset tumulus-haudat eri puolilla kaupungin ympäristöä. Niitä tunnetaan yhteensä noin 200. Huomattavimmat tunnetaan nimillä Kuninkaallinen kurgan, Kultainen kurgan, Kul-Oba ja Melek Cesme. Kurganit ajoittuvat 300-luvulta eaa. 100-luvulle jaa., ja pantikapaionlaiset omaksuivat niiden rakentamisen skyyteiltä.[2][3][15] Näin haudat kertovat sekä skyyttien hellenisoitumisesta että paikallisten kreikkalaisten ”barbarisoitumisesta”. Haudat on koristeltu seinämaalauksin, jotka esittävät muun muassa taistelukohtauksia tai mytologisia aiheita, tai hyödyntävät geometrisia kuvioita.[2]

Kuninkaallinen kurgan

Kuninkaallisen kurganin sisäänkäynti.

Kuninkaallinen kurgan on saanut nimensä koostaan ja ulkoasustaan, mutta sen ei tiedetä olleen todellisuudessa kuninkaallinen hauta. Se on ajoitettu 300-luvun eaa. lopulle.[2][15][16] Kurgan sijaitsee noin kuusi kilometriä kaupungista koilliseen.[17] Tumulusta ympäröi noin 260 metriä pitkä muuri, ja hautakummun korkeus on noin 17 metriä. Tumulukseen johtaa noin 36 metriä pitkä ja kolme metriä leveä dromos-käytävä, ja sisällä olevan hautakammion koko on noin 4,4 x 4,2 metriä. Hauta oli ryöstetty jo antiikin aikana. Se vaikuttaisi olleen jonkinlaisessa käytössä varhaisella kristillisellä ajalla. Haudalla suoritettiin kaivauksia vuosina 1833–1837, ja sen sisältä löydettiin vain puinen sarkofagi.[2][15][16]

Kultainen kurgan

Kultainen kurgan on saanut nimensä siitä, että tataarit ovat kutsuneet paikkaa nimellä Altun-Obo, ”Kultainen vuori”. Se on ajoitettu 300-luvulle eaa. Tumuluksen ympärysmitta on noin 240 metriä ja korkeus noin 21 metriä. Sen sisään johtaa dromos-käytävä, ja sen sisällä on pyöreä hautakammio, jonka halkaisija on noin 6,4 metriä ja korkeus noin yhdeksän metriä. Myös tämä hauta oli ryöstetty jo antiikin aikana.[2][3]

Kul-Oba

Kul-Oban kurgan[18] ajoittuu noin vuosiin 400–350 eaa. Tumuluksen halkaisija on noin 50 metriä ja sen sisällä olevan hautakammion koko noin 4,6 × 4,2 metriä. Tämä hauta oli säilynyt ryöstämättömänä ja avattiin vuonna 1830. Sen sisältä löydettiin kuninkaaksi ja kuningattareksi kutsuttujen henkilöiden, oletettavasti skyyttipäällikön ja tämän puolison, luut sekä kultaisia ja hopeisia astioita, muita koriste-esineitä, koruja ja aseita. Arvokkain yksittäinen esine oli elektrumista tehty vaasi, jonka koristelut esittävät skyyttien elämää.[2][3]

Melek Cesme (Melek-Chesme)

Melek Cesmen kurgan.

Melek Cesmen kurgan on ajoitettu 300-luvulle eaa. Se sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Tumuluksen halkaisija on noin 60 metriä ja korkeus noin 12 metriä. Tumulukseen johtaa noin yhdeksän metriä pitkä dromos-käytävä, ja sen sisällä on noin 3,7 × 3,7 metrin kokoinen hautakammio. Haudasta on löydetty muun muassa attikalaista keramiikkaa, metalliastioita, aseita ja koruja.[2]

Demeter-kurgan

Demeter-kurgan on saanut nimensä Demeterin päätä esittävästä medaljongistaan. Seinämaalaukset esittävät mytologisia hahmoja, ja niissä esiintyvät Demeterin lisäksi myös Haades, Hermes ja nymfi Kalypso. Hauta on ajoitettu ensimmäiselle vuosisadalle jaa.[2]

Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät Pantikapaionista tehdyt esinelöydöt ovat peräisin haudoista. Niihin lukeutuu eri puolilta kreikkalaista maailmaa, kuten Ateenasta, Korintista, Rhodokselta ja Samokselta, tuotua keramiikkaa sekä terrakotta- ja metalliesineitä. Paikallinen tuotanto jäljitteli näitä esikuvia. Kaupungista tehtyjä esinelöytöjä on muun muassa Eremitaašissa ja Kertšin museossa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k ”705 Pantikapaion”. Teoksessa Hansen 2004, s. 949–950.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PANTIKAPAION (Kerch) Bosporus”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n Smith, William: ”Panticapaeum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Pantikapaion Pleiades. Viitattu 6.5.2019.
  5. Pantikapaion (Crimea) 54 Kerch - Παντικάπαιον ToposText. Viitattu 6.5.2019.
  6. a b Gorman, Vanessa B.: Miletos, the Ornament of Ionia: A History of the City to 400 B.C.E., s. 255. University of Michigan Press, 2001. ISBN 047211199X. Teoksen verkkoversio.
  7. Strabon: Geografia 7; Appianos: App. Mith. 107.
  8. Arrianos: Periplus Pontu Eukseinu (Mustanmeren ympäripurjehdus) 29.
  9. Hansen 2004, s. 72.
  10. Strabon: Geografia 7.4.4; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.87.
  11. Strabon: Geografia 7; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.12.
  12. Hansen, Mogens Herman: Index of characteristics that indicate polis status of 541 communities not explicitly called polis in Archaic and/or Classical sources Copenhagen Polis Centre. Viitattu 1.2.2018.
  13. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.31.
  14. Prokopios: De Aedificiis Justiniani 3.7.
  15. a b c The Royal Kurgan of Kerch: The burial mound built by a king Ancient Origins. 2.3.2015. Viitattu 6.5.2019.
  16. a b Kul Oba Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 6.5.2019.
  17. Arkeologisen kohteen sijainti: 45°22′26″N, 36°31′33.6″E
  18. Arkeologisen kohteen sijainti: 45°20′57″N, 36°22′54″E

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]