Siirry sisältöön

Panait Istrati

Wikipediasta
Panait Istrati
Panait Istrati
Panait Istrati
Henkilötiedot
Syntynyt1884
Brăila, Romania
Kuollut1935 (50–51 vuotta)
Bukarest, Romania
Kansalaisuus Romania
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Panait Istrati (11. elokuuta 1884 Brăila, Romania – 16. huhtikuuta 1935 Bukarest, Romania) oli romanialainen kirjailija[1][2]

Istratin isä oli kreikkalainen tupakan salakuljettaja ja äiti pesijä. Hän toimi vuoteen 1931 sekalaisissa ammateissa Välimeren ympäristössä. Romain Rollandin ansiosta hänestä tuli kirjailija. Hän kuoli tuberkuloosiin.[1]

Istrati syntyperäisenä romanialaisena kirjoitti kuitenkin romaaninsa ranskaksi. Istrati kulki nuoruusvuosinaan kiertolaisena Romaniassa, Turkissa ja Egyptissä. Näiltä vaellusvuosilta olivat peräisin hänen romaaniensa usein suorastaan tarunomaiset aiheet ja niiden uskottava, monivivahteinen paikallisväri sekä eloisa kieli. Kun Romain Rolland julkaisi aikakauslehdessään Europe Istratin toisen teoksen Kira Kiralina Istratista tuli yhdellä iskulla kuuluisuus, jonka teoksia sitten käännettiin eri kielille, myös suomeksi. Istratin viimeinen kaunokirjallinen teos oli romaanisikermä Adrian Zograffin kertomukset.[2]

Istrati oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja tämä kävi ilmi myös hänen romaaneistaan. Häntä sanottiin sen vuoksi Balkanin Gorkiksi. Istrati tunnustautui kommunistiksi, kunnes Neuvosto-Venäjän hallitus kutsui hänet Venäjälle. Istrati noudatti kutsua ja asui pitkät ajat Kievissä mutta hän sanoutui sitten irti bolshevikeistä teoksillaan Alaston totuus Venäjästä ja Uutta valoa kohti.[2]

Istratin esikoisromaani Kira Kiralina ilmestyi 1924, ja se aloitti sarjan, josta on suomennettu muitakin kirjoja. Romaanit perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa.[1]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kira Kiralina: Adrien Zograffin ensimmäinen kertomus (Kyra Kyralina), suom. Anna Silfverblad, Helsinki: Kirja 1926
  • Heitukat: Adrien Zograffin kolmas kertomus (Présentation des haidoucs), suom. Anna Silfverblad, Helsinki: Kirja 1927
  • Anghel-eno: Adrien Zograffin toinen kertomus (L'oncle Anghel), suom. Anna Silfverblad, Helsinki: Kirja 1927
  • Adrien Zograffin lapsuus: Codine (Codine), Helsinki: Kirja 1927
  • Mikael: Adrien Zograffin nuoruus, Helsinki: Kirja 1928
  • Snagovin valtiatar (Domnitza de Snagov), suom. Anna Silfverblad, Helsinki: Kirja 1928
  • Nerrantsula: kertomus kolmen henkilön rakkaudesta, Helsinki: Kirja 1928
  • Alaston totuus Venäjästä (La Russie nue), suom. Juho Timonen, Helsinki: Kirja 1930
  • "Uutta valoa kohti" (Vers l'autre flamme), Helsinki: Kirja 1930
  • Baraganin takkiaiset (Les chardons du Baragan), suom. Valfrid Hedman, Hämeenlinna: Karisto 1936. Sarja: Uusia romaaneja, 41

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Istrati, Panait”, Otavan kirjallisuustieto, s. 326. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ a b c Panait Istrati kuollut, Aamulehti, 17.04.1935, nro 104, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 16.04.2025

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Panait_Istrati&oldid=23483983”