Pallosalama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sähköisestä ilmiöstä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Pallosalamaa kuvaava 1800-luvun kaiverrus
Georg Wilhelm Richmann kuolee pallosalaman iskuun

Pallosalama on ilmassa tapahtuva sähköinen ilmiö. Osa tutkijoista kyseenalaistaa pallosalamoiden olemassaolon, pitäen niitä mm. optisina harhoina.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallosalama on vapaasti ilmassa leijuva valaiseva pallo, joka yleensä kestää useita sekunteja ja on halkaisijaltaan muutamasta sentistä metriin. Pallosalamoita esiintyy vain ukonilmalla kuten tavallisiakin salamoita, mutta ne eivät aiheuta samanlaista tuhoa. Vastoin yleistä luuloa pallosalamat liikkuvat suhteellisen hitaasti eivätkä ne reagoi ihmisten liikkeisiin ja siksi niiden väistäminen on helppoa. Pallosalama voi hävitä äänettömästi tai kovasti paukahtaen. Pallosalama on erittäin harvinainen.

Teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallosalamoiden syntyä ei ole vielä kyetty selittämään täydellisesti. Pallosalamoiden tutkiminen on hankalaa kahdestakin syystä. Ensiksikin luonnossa pallosalamoita esiintyy suhteellisen harvoin ja toiseksi koska pallosalamoiden syntymekanismeja ei tarkoin tunneta, niiden luominen laboratorio-olosuhteissa on onnistunut vain osittain. Synnystä on kuitenkin esitetty useita teorioita.

Pallosalama on erittäin harvinainen ilmiö ja silminnäkijänraportit ovat usein erilaisia ja ristiriitaisiakin. Ukonilmat ja ilmakehän purkaukset ovat usein syy pallosalamoihin. Toisin kuin tavalliset salamat, pallosalamat ovat hitaampia, leijuvia, ja kuten nimi kertoo, pallon näköisiä hehkuvia esineitä. Niiden elinikä on tavallisesti 2-8 sekuntia, mutta ne voivat kestää jopa muutaman minuutin.

Todennäköisimmältä nykykäsityksen mukaan vaikuttaa venäläisen fyysikko Pjotr Kapitsan vuonna 1955 esittämä teoria, jonka mukaan ukonilman aikana syntyvät sähkömagneettiset aallot muodostavat pallosalamoita. Pallosalamat ovat siten verrattavissa mikroaaltoihin. Japanilaiset tutkijat Y. H. Ohtsuki ja H. Ofuruton onnistuivat vuonna 1991 ensimmäistä kertaa tuottamaan pallosalaman tapaisen plasmakokonaisuuden.

Tiede-lehden 5/2006 Pallosalama-artikkelin (kirj. Leena Tähtinen) mukaan lupaava teoria on myös uusiseelantilaisen kemistin John Abrahamsonin nanohiukkasteoria. Sen mukaan salamanisku voi irrottaa maaperästä piistä koostuvia nanohiukkasia, joista muodostuva pallo palaa. Lupaavia kokeita teorian pohjalta on tehty Tel Avivin yliopistossa (linkki pallosalamavideoihin).

Pallosalama on mitä todennäköisimmin ilmaa, jossa ilman kaasujen atomit ovat salaman aiheuttaman valokaaren kuumuuden vaikutuksesta muuttuneet plasmamuotoon. Ilmiö on ollut pitkään käytössä konepajateollisuuden plasmaleikkauksessa. Plasmaleikkauksessa paineilmaa kuumennetaan valokaaren avulla niin korkeaan lämpötilaan, että ilman kaasujen olomuoto muuttuu plasmaksi. Salaman valokaari on lyhytaikainen, joten myös sen aiheuttama mahdollinen pallosalama jäähtyy ja ilman kaasujen olomuoto palautuu normaaliksi nopeasti. Kuuman plasman aiheuttamat paikalliset paineenvaihtelut voivat aiheuttaa paukahduksen pallosalaman hävitessä. Pallosalaman tiheys lienee samansuuruinen kuin ilmalla, mikä selittää sen liikkumisen ilmavirran mukana.

Innsbruckin yliopiston tutkijoiden Joseph Peerin ja Alexandr Kendlin teorian mukaan pallosalamat ovat voimakkaan magneettikentän aiheuttamia hallusinaatioita.[1]

Pallosalama laboratoriossa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedestä muodostunut plasmapallo - Pallosalaman demonstrointi laboratoriossa

Max Planck -instituutissa on tutkittu korkeajännitteen vedestä muodostamaa plasmaa. Tulokset ovat ilmiöinä sangen pallosalaman kaltaisia.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kyröläinen & Teerikorpi: Ufojen arvoitus. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1980. ISBN 951-9269-11-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010051311662634_ul.shtml
  2. 'Ball lightning' created in German laboratory | COSMOS magazine 7 June 2006. COSMOS magazine. Viitattu 13 July 2009.
  3. Youichi Sakawa: Fireball Generation in a Water Discharge Plasma and Fusion Research: Rapid Communications. 12 July 2006. Viitattu 13 July 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]