Paleoskandinaavinen kieli
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paleolappilainen kieli (myös muinaislappi[1]) on kieli, jota puhuttiin pohjoisessa Fennoskandiassa, kunnes saame syrjäytti sen alle 2 000 vuotta sitten. Oletetaan, että paleolappi ei ollut sukua saamelle eikä millekään nykyään tunnetulle kielelle. Toisaalta sen sanastoa on säilynyt saamelaisissa paikannimissä, joiden pohjalta sanastoa on rekonstruoitu. Saamelaiskieliin on myös tullut monia lainasanoja paleolappilaisesta kielestä. Lainasanoja on todennäköisesti yli tuhat ja samoja sanoja eri muodoissa on mordvalaisissa ja komin kielimurteissa.[2]
Nykysuomen sanoista nuotio, kontio, kiiruna ja naali ovat siirtyneet saamelaiskielten kautta muinaiskielestä suomeen.[3]
Sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- -ir-, vuori
- skiehč(č)-, vedenjakaja
- jeahk(k)-, yksinäinen (vuori)
- nuss-, vuorenhuippu vuorijonon reunalla
- čára-, ylimmäinen (järvi)
- sáll-, suuri saari merellä
- čiesti, jyrkkäreunainen ranta
- ičč-/ižž-, uloin saari merellä[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Piha, Minerva: Suomen esihistorian tuntemattomat kielet Kalmistopiiri. 21.2.2020. Viitattu 29.7.2020.
- ↑ https://www.sgr.fi/sust/sust266/sust266_aikio.pdf
- ↑ Rossi, Venla, 7 väärinkäsitystä suomen kielestä, Helsingin Sanomien kuukausiliite, syyskuu 2022
- ↑ https://www.academia.edu/4811770/An_Essay_on_Substrate_Studies_and_the_Origin_of_Saami
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikio, Ante: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 2012, nro 266, s. 63–117. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 17.12.2018.