Palaeeudyptes
| Palaeeudyptes | |
|---|---|
 Huxleyn alkuperäinen piirros P. antarctikusksen jalkapöydän holotyypistä vuodelta 1859. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pingviinilinnut Sphenisciformes |
| Heimo: | Pingviinit Spheniscidae |
| Alaheimo: | †Palaeeudyptinae |
| Suku: |
†Palaeeudyptes Huxley, 1859[1] |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Palaeeudyptes on sukupuuttoon kuollut suurten pingviinien suku paleogeenikaudelta. Minkään lajin edustajat eivät olleet kooltaan verrattavissa nykyisiin pingviinilintuihin[2], esimerkiksi P. klekowskii (eoseenin Antarktiksen niemimaalta) saattoi kasvaa jopa 160-senttiseksi[3]. P. antarcticus oligoseenin Uudelta-Seelannilta oli ensimmäisenä kuvattu fossiilinen pingviini[1][2]. Muita sukuun kuuluneita lajeja on kuvattu eoseenin Antarktiksen niemimaalta (P. gunnari) ja Uudelta-Seelannilta (P. marplesi); Nimellä Palaeeudyptes sp. tunnetut fossiilijäänteet on ajoitettu eoseenin Chilen ja Australian eteläosiin[2][4]. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet ettei suku ole monofyleettinen taksoni[5][6] ja viittaa läheiseen sukulaissuhteeseen Antarktikselta löydettyjen Palaeeudyptes-lajien ja Inkayacu paracasensiksen (eoseeni Peru) välillä[6][7]. On myös pidetty mahdollisena että Antarktiksen niemimaan lajit muodostavat yhden lajin, ja että P. klekowskiin ja P. gunnarin väliset erot (pääasiassa luiden koko) johtuvat hyvin muodostuneesta sukupuolidimorfismista[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Huxley, Thomas H.: On a fossil bird and a fossil cetacean from New Zealand. Quarterly Journal ofthe Geological Society of London, 1859, 15. vsk, s. 670-677. (englanniksi)
- ↑ a b c Jadwiszczak, Piotr: Penguin past: The current state of knowledge. Polish Polar Research, 2009, 30. vsk, nro 1, s. 3–28. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 21.4.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jadwiszczak, Piotr: Body size of Eocene Antarctic penguins. Polish Polar Research, 2001, 22. vsk, nro 2, s. 147–158. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 21.4.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sallaberry, Michel A. et al.: Eocene Birds from the Western Margin of Southernmost South America. Journal of Paleontology, 2010, 84. vsk, s. 1061-1070. doi:10.1666/09-157.1. (englanniksi)
- ↑ Ksepka, Daniel T. & Bertelli, Sara & Giannini, Norberto P.: The phylogeny of the living and fossil Sphenisciformes (penguins). Cladistics, 2006, 22. vsk, s. 412-441. doi:10.1111/j.1096-0031.2006.00116.x. (englanniksi)
- ↑ a b Clarke, Julia A. et al.: Fossil evidence for evolution of the shape and color of penguin feathers. Science, 2010, 330. vsk, s. 954–957. doi:10.1126/science.1193604. (englanniksi)
- ↑ Jadwiszczak, Piotr: New data on morphology of late Eocene penguins and implications for their geographic distribution. Antarctic Science, 2011. doi:10.1017/S0954102011000526. (englanniksi)
- ↑ Jadwiszczak, Piotr & Mörs, Thomas: Aspects of diversity in early Antarctic penguins. Acta Palaeontologica Polonica, 2011, 56. vsk, s. 269–277. doi:10.4202/app.2009.1107. (englanniksi)
|