Pakonomainen haaveilu
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 | Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Luettelomainen |
Pakonomainen haaveilu tarkoittaa yletöntä haaveilua tai fantasiointia. Joskus tämä on seurausta hyväksikäytöstä tai muusta psykologisesta traumasta. Ensimmäisenä termiä käytti professori Eli Somer.
Pakonomainen haaveilu on oireena monessa mielenterveyden häiriössä. DSM-IV-TR:ssä (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders-5, tekstiversio) se on luokiteltu dissosiaatiohäiriöksi, kun taas ICD-10:ssä (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems-10) se on nimellä Maladaptive daydreaming ja sitä ollaan luokittelemassa itsenäiseksi neuroottiseksi häiriöksi. Tällä hetkellä se on vielä listattu oireeksi.
Pakonomainen haaveilu on listattu oireeksi myös pakko-oireisessa häiriössä, estyneessä persoonallisuudessa, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriössä, kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja skitsofreniassa. Lisätutkimusten kautta psykologit pyrkivät saamaan sen luokitelluksi itsenäiseksi neuroottiseksi häiriöksi.
Pakonomainen haaveilu johtuu tavallisesti suurista määristä stressiä, masennuksesta, ahdistuksesta, yksinäisyydestä, huonosta itsetunnosta, sosiaalisista vaikeuksista, tunteesta, ettei sovi joukkoon ja reaktiosta tunteelliseen ja psyykkiseen hyväksikäyttöön ja sanalliseen väkivaltaan ja/tai laiminlyömiseen varhaisessa lapsuudessa, varhaisessa teini-iässä tai varhaisessa aikuisuudessa.
Moni potilaista ahdistuu, masentuu, kärsii depersonalisaatiosta/derealisaatiosta ja jotkut jopa hallusinaatioista. Äärimmäisissä pakonomaisen haaveilun muodoissa ja silloin jos haaveiluun liittyy ahdistusta ja vainoharhaisuutta, ovat ihmiset kertoneet kuulevansa ääniä ja näkevänsä ihmisiä ja asioita heidän päiväunistaan. Pakonomaisilla haaveilijoilla on usein päiväunia, joissa on elokuvia ja tarinoita muistuttavia juonia.
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pakonomaisen haaveilun oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta niille on tyypillistä pakkomielteinen ja vaikeasti hallittava päiväunelmointi. Haaveiluun liittyy usein pakonomaista fyysistä käytöstä, kuten edestakaista astelua, keinumista tai esineiden ravistelua. Haaveilija voi muodostaa syvän tunteellisen kiintymyssuhteen kuvittelemiinsa hahmoihin ja näyttää tunteitaan haaveillessaan esimerkiksi nauramalla, itkemällä, elehtimällä tai ilmehtimällä.
Psyykkisinä oireina voi esiintyä vaihtelevaa ahdistusta, masentuneisuutta sekä epätavallisia ja toistuvia mielialan vaihteluita. Myös depersonalisaation ja derealisaation tunteet saattavat kehittyä tai pahentua. Arjessa pakonomainen haaveilu voi näkyä koulumenestyksen heikkenemisenä, herkkänä hermostumisena sekä suutumuksena tai pahoillaan olona, jos haaveilu keskeytetään. Henkilö saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin etäiseltä, "huumaantuneelta" tai irralliselta, jolloin hän tuijottaa tyhjyyteen eikä kiinnitä huomiota ympäristöönsä.
Vaikka ilmiö on monille hyvin todellinen, psykiatrit ja psykologit ovat useimmiten vielä tietämättömiä pakonomaisesta haaveilusta. Tällä hetkellä se liitetäänkin usein muihin diagnooseihin, kuten pakko-oireiseen häiriöön (OCD), tarkkaavaisuushäiriöihin (ADHD/ADD) tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Itse päiväunet ovat tyypillisesti elokuvamaisia ja tarinallisia kokonaisuuksia, joissa käytetään hahmoja ja tapahtumapaikkoja joko todellisesta elämästä tai fiktiosta. Haaveiluun käytetty aika on huomattava: monilla se kestää päivittäin useita tunteja, ja joillakin aikaa voi kulua jopa yli 14 tuntia vuorokaudessa.
Psyykkisten oireiden lisäksi tilanteeseen on raportoitu liittyvän fyysisiä oireita joko ennen haaveilua, sen aikana tai sen jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi päänsärky, huimaus, rintakivut, pahoinvointi sekä keskittymisvaikeudet ja sekavuus. Myös fyysisiä tuntemuksia, kuten pistelyä raajoissa, nykimistä tai jopa harhaluuloja, on esiintynyt. Energiatasot voivat vaihdella voimakkaasti äkillisestä energisyyden tunteesta täydelliseen uupumukseen.
