Pakistanin maantiede
Pakistanin maantiede kertoo Pakistanin maantieteeseen liittyvistä asioista. Pakistan sijaitsee Aasiassa Afganistanin ja Intian välissä.
Pinnanmuodot ja vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pakistanissa virtaavia jokia ovat Indus ja osa sen sivujoista. Jokilaaksoissa on maanviljelylle soveltuvaa maata. Jokilaaksot ulottuvat Karakorumin vuoriston lähiseudulta Arabianmerelle, ja niiden seudulta avautuu laajoja tasankoja. Pakistanin alueeseen kuuluu osia Karakorumin, Hindukušin ja Himalajan vuorijonoista. Pakistanin ja Kiinan rajalla on maailman toiseksi korkein vuori, 8 608 metriä korkea Godwin-Austen, joka tunnetaan myös nimellä K2. Indusjoen laaksoa lähellä on Himalajan länsiosassa vuori nimeltä Nanga Parbat. Indusjoki saa alkunsa Tiibetistä, ja se muuttaa suuntaansa Nanga Parbatin yhteydessä olevan massiivin luona kohti etelää Punjabin tasangoille. Himalajalta alkunsa saavia, Punjabissa Indukseen yhtyviä sivujokia ovat Jhelum, Beas, Chenab, Ravi ja Sutlej.[1]
Lähellä Afganistanin rajaa sijaitsevia laaksoja ovat Peshawar, Bannu ja Koharat. Maan luoteisosassa sijaitsevat Salt Range -vuoristo ja Potwarin ylänkö. Afganistanin ja Iranin alueella oleva Baluchistanin ylänkö jatkuu hieman Pakistanin puolelle. Tämä alue on Pakistanin kuivinta ja karuinta aluetta. Alueelta koilliseen on Sulaimanin vuoristo.[1]
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Induksen laakson alankomailla vallitsee subtrooppinen ilmasto. Alueella kesämonsuunikausi alkaa kesäkuun lopulla ja päättyy syyskuun alussa. Talvimonsuunin aikana vuoristojen lähiseudulla sataa vielä enemmän. Vuoriston yläosassa vallitsee mannerilmasto, ja siellä lämpötila on talvisin pakkasella.[1]
Sulaimanin vuoret suojaavat Intian valtamereltä tulevilta tuulilta.[2]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pakistanin kasvillisuusvyöhykkeet vaihtelevat subtrooppisista ja trooppisista autiomaista ja aroista vuoristojen yläosien metsiin ja alppiniittyihin. Baluchistanin alueella on enimmäkseen ruoho- ja pensasaroa. Induksen jokilaaksossa olevalla Karachin seudulla on mangrovekasvillisuutta. Vuoriston metsäalueella esiintyviä puita ovat silkkiäispuut, banianpuut ja eukalyptuspuut.[1]