Pakanallinen tapakulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wiccalainen hääpari Italiassa.

Nykyajan pakanallinen tapakulttuuri sisältää uuspakanallisten uskontojen juhlatapoja. Keskeisiä juhlapäivinä ovat auringonkiertoon liittyvät tasaus- ja seisauspäivät. Elämänkaaren eri vaiheiden juhliin kuuluvat etenkin häät, lasten nimenanto ja hautajaiset, joihin kuuluu rituaaleja.[1]

Esimerkiksi virolaista luonnonuskontoa elvyttävässä maauskossa harrastetaan kansanperinnettä: vanhat laulut, leikit, käsityöt, ruuat, vaatteet, korut ja uskomukset siirretään lapsille vuotuisissa juhlissa.[2] Vastaavasti suomenuskossa vuodenkiertoon sisältyy pyhiä murroshetkiä, jolloin vietetään yhteisiä juhlia.[3]

Nykyaikaista luonnonuskontoa edustavat wiccat suorittavat juhlistavia rituaaleja täydenkuun aikaan sekä auringonkierron juhlapäivinä. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kätten yhteenliittäminen ja solmu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin, s. 333. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6.
  2. Ala-Huissi, Jaana: Maauskoisilla on jääkauden kalenteri. Helsingin sanomat, 20.3.2010. Artikkelin verkkoversio.
  3. Muinaissuomalaisia jumalia ja haltioita Taivaannaula ry. Arkistoitu 21.7.2007. Viitattu 1.6.2009.
  4. Tiitto, Marjo: Kevät riehaannuttaa rituaaleihin 20.3.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 14.8.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.