Putoamiskiihtyvyys

Wikipedia
Ohjattu sivulta Painovoimakiihtyvyys
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Putoamiskiihtyvyys (tunnus g[1]) on taivaankappaleen (esimerkiksi Maa) vetovoiman putoaville kappaleille aiheuttama kiihtyvyys. Putoava kappale on maanpinnan suhteen tasaisesti kiihtyvässä liikkeessä (jos ilmanvastusta ei huomioida). Jossain kappaleen putoamisen vaiheessa ilmanvastus kuitenkin kasvaa yhtä suureksi kuin painovoima, eikä kappaleen putoamisnopeus näin ollen enää kasva.

Putoamiskiihtyvyyden arvoksi Maassa määritetään 9,80665 m/s2[1] (leveysaste 45), mutta tosiasiassa se vaihtelee maapallon eri kohdissa maapallon pyörimisen ja litistyneisyyden vuoksi. Usein käytetään putoamiskiihtyvyydelle pyöristettyä arvoa 9,81 m/s2. Kappaleeseen kohdistuu maapallon pohjoisnavalla ja etelänavalla noin 0,5% suurempi voima kuin päiväntasaajalla.

Putoamiskiihtyvyydelle planeetan pinnalla saadaan likimain oikea arvo seuraavalla kaavalla:

g(R) = G \frac{M}{R^2},

jossa g on putoamiskiihtyvyys, R etäisyys planeetan keskipisteestä, M planeetan massa ja G gravitaatiovakio. Virhettä aiheuttavat planeetan pyörimisliike ja massan epätasainen jakautuminen.

Lentotekninen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentotekniikassa, etenkin sotilasilmailussa, puhutaan kuormitusmonikerrasta ("gee"stä), joka on putoamiskiihtyvyyden monikerta. Lentokoneen rakenteet kestävät sen rakennemassan, sen rahdin ja polttoaineen massat vain tiettyyn rajaan asti. Aerodynaamisten ja propulsiovoimien lisäksi lentokoneeseen vaikuttaa kiihtyvyyskuorma, joka on massan, putoamiskiihtyvyden ja kuormitusmonikertojen määrän tulo.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gal, putoamiskiihtyvyyden yksikkö

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 14.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 22.12.2011.