Paijalan kappeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paijalan kappeli
Julkisivu tulosuunnasta, korkean ikkunan alla kappelin seremoniaovi.
Julkisivu tulosuunnasta, korkean ikkunan alla kappelin seremoniaovi.
Sijainti Paijalannummentie 11, Tuusula
Kirkkokunta Evankelis-luterilainen
Seurakunta Tuusulan seurakunta
Rakentamisvuosi suunnitelmat 1992, käyttöön 1993
Suunnittelija Timo Suomalainen
Materiaali valkobetoni, kupari
Istumapaikkoja 125
Tyylisuunta moderni
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Paijalan kappeli on Tuusulan keskuksen tuntumassa sijaitseva vuonna 1993 valmistunut siunauskappeli, jonka on suunnitellut arkkitehti Timo Suomalainen.[1] Kappeli sijaitsee Paijalan hautausmaalla osoitteessa Paijalannummentie 11. Samalla hautausmaalla on myös puusta rakennettu Paijalan vanha kappeli, joka valmistui vuonna 1910.

Paijalan kappeli sijaitsee kangasluonnon ympäröimänä perinteisen hautausmaa-alueen ja luonnonmetsänä hoidetun alueen rajalla. Kappelisaliin mahtuu 125 henkeä ja käytettävissä on myös muistosali, joka on tarkoitettu 40–60 hengelle. Kappelisalin urut ovat urkurakentamo Veikko Virtasen työtä ja ne valmistuivat 1993.[2] [3] Kappelin kelloksi hankittiin takaisin seurakunnan aikanaan pois myymä Tuusulan kirkon kello, joka on valettu vuonna 1650.[3]

Kappelin arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paijalan kappeli on yksi kolmesta arkkitehtitoimisto Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemasta siunauskappelista. Paijala on niistä viimeinen ja arkkitehti Timo Suomalaisen suunnittelema. Sen piirustukset valmistuivat 1992.[4] Rakennuksessa näkyvät arkkitehtiveljesten tyyliä luoneet teemat, kuten irtiotto suorakulmaisista perusratkaisuista, hallitsevat veistokselliset muodot sekä vuoropuhelu sisä- ja ulkotilan välillä.[4]

Kappelin julkisivuissa vuorottelevat valkobetonielementit ja kupari sekä suorakulmaisuutta välttelevät ikkunat, jotka muodostuvat erisuuntaisten jakopuitteiden leikkaamista lasikentistä. Kappelisalin sisätilaa hallitsee ikkunasta muodostuva alttariseinä, joka aukeaa kohti mukulakivillä päällystettyä alttaripihaa. Seurakuntalaisten pitkät puiset penkit ovat massiivisia, mutta metallista ja lasista valmistetut alttarikalusteet vaikuttavat ikkunan edessä lähes aineettoman keveiltä.[4]

Kuvia Paijalan kappelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paijalan kappeli – Tuusulan seurakunta www.tuusulanseurakunta.fi. Viitattu 14.6.2020.
  2. Paijalan kappelien urut – Tuusulan seurakunta www.tuusulanseurakunta.fi. Viitattu 14.6.2020.
  3. a b Virtuaali-Tuusula www.virtuaalituusula.fi. Viitattu 14.6.2020.
  4. a b c Lehtimäki, Terhi ja Lyytinen, Hanna: Siunauskappelit rakennustyyppinä. Evankelis-luterilaisen seurakuntien siunauskappelit 1917–2000, s. 83. pdf. Museovirasto, 2015.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]