Paijaaminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
7th Duke of Montrose with his daughter patting a brahman bull.jpg
William-Adolphe Bouguereau (1825–1905), Hellittelyä, 1890.

Paijaaminen on fyysinen hellyydenosoittamisen muoto, jossa paijaamisen kohteena olevaa ihmistä tai eläintä voidaan koskettaa kuten silittää eri paikoista, halata, rutistaa varovasti, taputtaa hiljaa kädellä, keinutella kevyesti, hyssytellä, suukottaa ja pitää tiukasti sylissä.

Paijaaminen parisuhteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paijaaminen liitetään useimmiten ihmisten käyttäytymiseen, mutta eläimillä esiintyy usein vastaavanlaista käytöstä. Parisuhteessa paijaamisen määrä riippuu osapuolten mieltymyksistä. On myös ihmisiä, jotka eivät tunne tarvetta tämäntyyppiseen fyysiseen läheisyyteen.

Lasten paijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parisuhteen ulkopuolella paijaaminen kohdistuu usein pikkulapsiin. Tällöin paijaajana ovat yleensä lapsen vanhemmat tai sisarukset, mutta joskus myös ulkopuoliset henkilöt. Pikkulapset useimmiten pitävät paijattavana olemisesta, mutta kasvaessaan he saattavat jossain vaiheessa ruveta hylkimään muiden ihmisten taholta tulevaa paijaamista sekä muita hellyydenosoituksia. Paijaaminen liittyy usein myös paijattavan lohduttamiseen. Tätä tapahtuu usein silloin, kun pienet lapset satuttavat itseään tai heillä on muita murheita ja rupeavat itkemään.

Eläinten paijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiraa hellitään

Ihminen voi myös helliä eläimiä. Tällöin on usein kyse kiintymyksestä eläintä kohtaan tai hellyydenosoittamisen tarpeesta. Esimerkiksi kissa osoittaa mieltymystään omistajaa kohtaankenen mukaan? kehräämällä. Eläinten suhtautuminen vaihtelee kuitenkin lajeittain sekä yksilöittäin. Ihmisen kanssa muutenkin paljon kommunikoivat eläimet, kuten esimerkiksi koirat ja kissat, pitävät yleensä paijaamisesta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]