Tämä on lupaava artikkeli.

Pablo Escobar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pablo Escobar
Pablo Escobarin pidätyskuva vuodelta 1981.
Pablo Escobarin pidätyskuva vuodelta 1981.
Syntynyt 1. joulukuuta 1949
Rionegro, Kolumbia
Kuollut 2. joulukuuta 1993 (44 vuotta)
Medellín, Kolumbia
Muut nimet
  • Don Pablo (Sir Pablo)
  • El Padrino (Kummisetä)
  • El Patrón (Pomo)
  • El Señor (Herra)
  • El Mágico (Taikuri)
  • El Pablito (Pikku-Pablo)
  • El Zar de la Cocaína (Kokaiinin tsaari)
Organisaatio Medellínin kartelli
Rikokset huumekauppa, salamurhat, pommi-iskut, lahjonta ja huijaukset
Uhrit mm. Rodrigo Lara ja Luis Carlos Galán

Pablo Emilio Escobar Gaviria (1. joulukuuta 1949 Rionegro, Kolumbia2. joulukuuta 1993 Medellín, Kolumbia) oli kolumbialainen huumeparoni, joka nousi yhdeksi maailman rikkaimmista miehistä tuottamalla ja salakuljettamalla kokaiinia Yhdysvaltoihin. Escobar aloitti rikollisen uransa katuhuijauksilla ja automurroilla, mutta siirtyi kokaiinialalle 1970-luvulla. Toiminta kasvoi pian suurliiketoiminnaksi: huippuaikoina Escobarin Medellínin kartellin sanotaan hallinneen 80 prosenttia maailman kokaiinin tuotannosta. Hän kuoli Kolumbian erikoisjoukkojen kanssa käydyssä tulitaistelussa.

Escobarin taktiikka tunnettiin Kolumbiassa nimellä ”hopeaa tai lyijyä”, mikä viittaa siihen, että hän lahjoi tai tapatti useita valtion virkamiehiä. Hän salamurhautti muun muassa Kolumbian oikeusministerin Rodrigo Laran, joka oli haastanut kartellien liiketoiminnan, ja presidenttiehdokas Luis Carlos Galánin. Escobar pyrki itsekin politiikkaan, ja hänet valittiin varamiehenä Kolumbian kongressiin. Hän vetäytyi sieltä kuitenkin nopeasti, kun Lara pyrki paljastamaan Escobarin todelliset taustat.

Vaikka Escobar johti huumeimperiumiaan julmasti, hänet tunnetaan Kolumbiassa myös ylellisestä elämäntyylistään ja hyväntekeväisyydestään. Escobar rakennutti itselleen useita miljoonia maksaneen Hacienda Nápoles -nimisen tilan, jonne hän toi muun muassa satoja afrikkalaisia eläimiä. Medellínin ja sen ympäristön köyhät muistavat Escobarin myös hyväntekijänä, jota verrattiin jopa Robin Hoodiin. Hän rakennutti köyhille asuinalueille muun muassa teitä ja urheilukenttiä.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pablo Escobar syntyi Rionegrossa Kolumbiassa vuonna 1949. Hänen isänsä oli pientilallinen ja äitinsä opettaja.[1] Hän kasvoi Medellínin esikaupunkialueella Envigadossa.[2] Escobar kertoi usein imagosyistä perheensä olleen köyhä, mutta todellisuudessa perhe oli keskiluokkaa.[3]

Medellínin kaupunki, jossa Escobar vietti nuoruutensa ja aloitti rikollisen uransa.

Escobar jätti lukion vuonna 1966, hieman ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän palasi kaksi vuotta myöhemmin serkkunsa Gustavo Gavirian kanssa lukioon. He olivat siinä vaiheessa tutustuneet jo Medellínin katujen kovaan elämään, minkä takia opettajat pitivät heitä kiusaajina. Kumpikaan ei jatkanut lukiossa vuotta pidempään. Escobar yritti ilmeisesti useampaan kertaan saada loppututkinnon.[4] Rob Chepesiukin mukaan Escobar olisi valmistunut lukiosta,[3] mutta Mark Bowdenin mukaan Escobar osti itselleen loppututkinnon.[4]

Escobar opiskeli vuonna 1974 veljensä Roberton mukaan valtiotiedettä Antioquian yliopistossa, tavoitteenaan rikosjuristin ja poliitikon ura ja lopulta presidentin virka. Hän kuitenkin jätti opintonsa kesken, ilmeisesti rahapulan vuoksi.[3]

Ura rikollisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katuhuijauksista kidnappauksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar aloitti rikollisuransa vuonna 1966. Tarinoiden mukaan hän olisi jenginsä kanssa ryöstellyt hautakiviä, hiekkapuhaltanut ne puhtaaksi ja myyneet ne eteenpäin. Todennäköisesti hänen ensimmäiset rikoksensa olivat kuitenkin katuhuijauksia.[4]

Huijauksista Escobar siirtyi autovarkauksiin, ja hän oli jo tunnettu autovaras 20-vuotiaana. Hän varasti jenginsä kanssa autoja, purki ne osiksi ja myi osat eteenpäin. Kerättyään tarpeeksi rahaa Escobar pystyi lahjomaan virkamiehiä kirjoittamaan varastetuille autoille uudet tiedot. Pidätystiedot tuolta ajalta ovat kadonneet, mutta ilmeisesti Escobar istui useita kuukausia Medellínin vankilassa ennen 20-vuotispäiväänsä.[5]

Escobar sai pian mainetta väkivallan käytöstään. Hän alkoi palkata rikollisia kidnappaamaan hänelle velassa olevia ihmisiä ja vaatimaan lunnaita velkasummasta. Toisinaan Escobar tapatti kidnapatun henkilön, vaikka olikin saanut lunnasrahat.[6] Tunnetuin Escobarin kaappauksen kohteista oli liikemies Diego Echavarría. Hänet kaapattiin ja lopulta tapettiin kesällä 1971. Escobar sai Echavarrían perheeltä 50 000 Yhdysvaltain dollarin lunnaat. Murhan seurauksena Escobar nousi paikalliseksi kulttihahmoksi.[7]

Medellin kartellin pomona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar oli ehtinyt jo vuosikymmenen ajan kerätä ympärilleen rikollisjoukkoa, kun kokaiinikauppa alkoi 1970-luvun puolivälissä kukoistaa Kolumbiassa. Yksi ensimmäisistä kolumbialaisista huumekauppiaista oli Fabio Restrepo, joka kuljetti noin 40–60 kilogrammaa kokaiinia Miamiin kerran tai kahdesti vuodessa.[8] Restrepo murhattiin 1975, ilmeisesti Escobarin käskystä, ja Escobar otti Restrepon paikan huumeliigan johtajana.[2]

Escobarin rakennuttaman Hacienda Nápolesin härkätaistelukehä.

Escobarin nopea nousu herätti myös Kolumbian turvallisuuspalvelun (DAS) mielenkiinnon, ja hänet pidätettiin toukokuussa 1976, kun hän oli palaamassa huumekeikalta Ecuadorista. DAS:n agentit löysivät Escobarin auton varapyörästä 39 kilogrammaa kokaiinia. Escobar onnistui vaihdattamaan oikeusjutun ensimmäisen tuomarin ja lahjomaan toisen tuomarin, joten hän pääsi muiden vangittujen kanssa vapauteen. Seuraavana vuonna Escobarin vanginneet DAS-agentit tapettiin. Escobar toimi lainvalvojien kanssa jatkossakin samalla tavalla. Hänen strategiaansa alettiin kutsua nimellä ”plata o plomo” (”hopeaa tai lyijyä”).[9]

Vaikka Medellínin kartelli perustettiinkin jo aiemmin 1970-luvun aikana, se laajeni huhtikuussa 1978, kun useita huumeiden salakuljettajia tapasi Ochoan suvun maatilalla. Escobarin lisäksi tapaamisessa olivat mukana muun muassa Jorge Luis Ochoa, Fabio Ochoa ja Carlos Lehder. He sopivat Yhdysvaltoihin suuntautuvasta salakuljetuksesta, ja jo vuoden 1978 loppuun mennessä kartelli oli kuljettanut Yhdysvaltoihin noin 19 000 kilogrammaa kokaiinia.[10]

Escobar toi suuria määriä kokatahnaa Boliviasta ja Perusta, prosessoi sen, ja salakuljetti Yhdysvaltoihin. Hänen kartellinsa vei 1980-luvun puolivälissä päivittäin 15 tonnia kokaiinia, 80 prosenttia kaikesta Yhdysvaltoihin salakuljetetusta määrästä.[11]

Escobarin kartelli tienasi miljardeja, ja hän alkoi myös kuluttaa rahaa suurellisesti. Hän rakennutti 1979 ylellisen kartanon noin 30 neliökilometrin laajuiselle tilalle. Escobar kutsui tilaansa nimellä Hacienda Nápoles, ja pelkästään kartanon maat maksoivat 63 miljoonaa dollaria. Hän rakennutti sinne myös eläintarhan, jonne hän lennätti satoja eläimiä norsuista strutseihin.[12]

Hyväntekeväisyys ja poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar alkoi harrastaa Kolumbiassa myös hyväntekeväisyyttä, ja hän maksoi kokaiinilaboratorioidensa työntekijöille hyvää palkkaa. Escobar käytti miljoonia Medelínin köyhimpien asuinalueiden kehittämiseen. Hänen rahoillaan tai avustuksellaan rakennettiin teitä, sähkölinjoja ja jalkapallokenttiä. Hän myös aloitti asunnottomille suunnatun Barrio Pablo Escobar -asuinalueen.[13]

Escobar siirtyi 1970-luvulla myös politiikkaan ja oli auttamassa uusi liberalismi -nimisen puolueen perustamista. Hän pääsi 1982 Jairo Ortegan varamiehenä Kolumbian kongressiin. Vaikka hän oli vain varamies, hän sai automaattisesti Kolumbian lain mukaan immuniteetin ja oikeuden diplomaattipassiin.[14]

Escobarista tuli samalla entistä enemmän julkinen henkilö, ja hyväntekeväisyystyönsä ansiosta häntä alettiin kutsua nimellä ”Robin Hood paisa”. Hän itse kertoi haastatteluissa, että hänen omaisuutensa taustalla oli 16-vuotiaana perustamansa polkupyöriä vuokrannut yritys.[15]

Useita poliittisia murhia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar sai kongressissa vastustajan uudesta oikeusministeristä Rodrigo Larasta, joka syytti Escobaria heti ensimmäisenä istuntopäivänä rikollisesta toiminnasta.[16] Laran tukijoista El Espectador -lehti löysi Escobarin vuoden 1976 pidätyskuvan. Seuraavien kuukausien aikana uusi liberalismi -puolueen johtaja Luis Carlos Galán kielsi Escobarin, joka erotettiin puolueesta. Vaikka Escobar taisteli vastaan, hän ilmoitti tammikuussa 1984 jättävänsä politiikan. Lara murhattiin kolme kuukautta myöhemmin.[17]

Escobar teki syksyllä 1985 ehdotuksen Kolumbian hallitukselle. Hän olisi antautunut, jos hallitus ei luovuttaisi häntä Yhdysvaltoihin tuomittavaksi. Ehdotukseen vastattiin kieltävästi, minkä seurauksena Escobar oli muodostamassa Los Extraditables -ryhmittymää, jonka tarkoituksena oli taistella luovutuspolitiikkaa vastaan. Kolumbian oikeuslaitos oli Escobarin kohteena koko 1980-luvun puolivälin. Hän lahjoi ja murhautti useita tuomareita.[18] Kolumbian korkein oikeus julisti vuoden 1986 lopulla sodan takia luovutussopimuksen lainvastaiseksi, koska sen oli allekirjoittanut presidentin sijaan presidentin delegaatio. Escobarin voitto oikeuslaitoksesta oli lyhytaikainen, sillä uusi presidentti Virgilio Barco uusi pian sopimuksen Yhdysvaltain kanssa.[19]

Uusien liberaalien Luis Galán oli melko varmasti voittamassa vuoden 1990 vaalit. Escobar oli edelleen katkera Galánille, joka oli potkinut Escobarin ulos politiikasta. Escobarin tilaamana Galán palkkamurhattiin 18. elokuuta 1989. Seuraavaksi Escobar räjäytti Aviancan lennon 203 tarkoituksenaan murhata Galánin seuraaja César Gaviria.[20] Gaviria oli kuitenkin jäänyt turvallisuussyistä pois lennolta ja pelastui pommilta. Räjähdyksessä kuoli kaikki 107 lentokoneessa ollutta.[21]

Pako itse rakentamastaan vankilasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidenttiehdokkaan murhautus ja lentokoneen räjäytys toi Escobarille uusia vihollisia. Pommi-iskussa kuoli myös kaksi yhdysvaltalaista, ja Escobar sai peräänsä myös Yhdysvaltain hallituksen.[20]

Paine Escobarin luovuttamiseksi kasvoi 1990-luvun alussa, ja Escobar onnistui lakimiestensä kanssa neuvottelemaan Kolumbian kanssa sopimuksen. Hän antautuisi ja istuisi viiden vuoden vankeustuomion, jos hän saisi rakentaa oman vankilan eikä häntä luovutettaisi Yhdysvaltoihin. La Catedral -nimisessä vankilassa oli poreallas, jalkapallokenttä ja vesiputous. Escobar oli vankilan ainoa asukas ja pystyi sieltä johtamaan kartelliaan puhelimen välityksellä.[2]

Kolumbian hallitus päätti siirtää Escobarin tavalliseen vankilaan, kun heinäkuussa 1992 kävi ilmi, että hän oli käskenyt tuoda La Catedraliin muutaman epälojaalin alaisensa, joita kidutettiin ja jotka lopulta tapettiin vankilassa. Escobar pelkäsi edelleen luovutusta Yhdysvaltoihin, joten hän lopulta karkasi La Catedralista.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliiseja Pablo Escobarin ruumiin vierellä.

Escobarin löytämiseksi järjestettiin laajat etsinnät, joita Yhdysvaltain hallitus oli auttamassa. Vuoden 1992 lopussa Escobaria etsivät sekä yhdysvaltalaisten kouluttama kolumbialainen erikoisjoukko Bloque de Búsqueda että Escobarin kilpailijan Calin kartellin rahoittama Los Pepes, johon kuului hänen uhriensa perheiden jäseniä.[2]

Yhdysvaltalaista teknologiaa käyttäneet kolumbialaiset erikoisjoukot löysivät Escobarin 2. joulukuuta 1993 Medellínin keskiluokkaisella asuinalueella olleesta talosta. Poliisit yrittivät vangita Escobarin, mutta tilanne kehkeytyi tulitaisteluksi. Escobar kuoli, kun hän yritti karata katon kautta. Hän sai osuman vartaloonsa ja jalkaansa sekä kuolettavan osuman päähän. Korvasta läpi mennyt luoti on aiheuttanut spekulointeja itsemurhasta ja kolumbialaispoliisin suorittamasta teloituksesta.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar meni vuonna 1976 naimisiin 15-vuotiaan Maria Victoria Henao Vellejon kanssa. Vaikka Escobar tunnettiin useista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan, he pysyivät naimisissa Escobarin kuolemaan asti ja saivat kaksi lasta, Juan Pablon ja Manuelan.[2] Pablo Escobarin kuoleman jälkeen Maria ja lapset karkasivat henkensä menetyksen pelossa Kolumbiasta. Usean välipisteen kautta he päätyivät joulukuussa 1994 Argentiinaan, jossa he ovat asuneet siitä asti. Nimensä Sebastián Marroquíniksi vaihtanut Juan Pablo oli pääosassa vuonna 2009 tehdyssä dokumenttielokuvassa Isäni synnit, jossa hän palaa Kolumbiaan pyytämään anteeksi isänsä tappamien ihmisten lapsilta.[22]

Omaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobar oli 1980- ja 1990-luvuilla yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hänen johtamansa Meddellín-kartelli jakoi noin 80 prosenttia koko maailman kokaiinista. Kartelli tuotti arvioiden mukaan voittoa 1980-luvun puolivälissä noin 420 miljoonaa dollaria viikossa eli lähes 22 miljardia dollaria vuodessa. Escobarin omaa varallisuutta on lähes mahdotonta arvioida tarkasti. Suurimmat arviot liikkuvat 30 miljardissa dollarissa. Escobar pääsi joka tapauksessa seitsemän kertaa vuosina 1987–1993 Forbes-lehden rikkaimpien ihmisten luetteloon. Vuonna 1989 hän oli Forbesin listan mukaan maailman seitsemänneksi rikkain henkilö.[23]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumekartellien kaatuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobarin kuoleman jälkeen Kolumbian alamaailmassa ei ole ollut enää samantapaista voimakasta johtajaa, joka olisi hallinnut omaa huumekartelliaan. Calin kartelli pystyi jatkamaan hetken, mutta sekin kaatui 1995, kun sitä johtaneet Rodríguez Orejuelan veljekset vangittiin.[24]

Huumekauppa on Escobarin kuoleman jälkeen jakautunut useamman pienemmän liittouman haltuun. Yksi niistä on Escobarin etsinnöissä mukana ollut Los Pepes (tulee nimestä Perseguidos por Pablo Escobar, ”Pablo Escobarin vainoamat”).[24]

Hacienda Nápoles ja sen virtahevot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobarin kotitila Hacienda Nápoles jäi pitkäksi aikaa hoitamattomaksi Escobarin kuoltua. Liikemiesryhmä hankki sen kuitenkin omistukseensa ja muutti sen teemapuistoksi. Siellä on muun muassa uima-allas ja eläintarha. Vaikka monet alueen rakennuksista on kunnostettu, päärakennus on jätetty siihen kuntoon kuin se oli paikallisten asukkaiden ryösteltyä siellä Escobarin kuoltua. Esillä on myös Escobarin poltettu autokokoelma. Puistossa käy vuosittain noin 50 000 ihmistä.[25][26]

Escobarin keräämät eläimet siirrettiin Hacienda Nápolesin takavarikoimisen jälkeen pääasiassa muihin eläintarhoihin. Virtahevot jäivät kuitenkin alueelle. Escobarin tuomasta kolmesta naaraasta ja yhdestä koiraasta on kasvanut huomattavasti suurempi populaatio. Haciendan järvissä elää noin 26–28 yksilöä, mutta virtahevot ovat levittäytyneet ympäristöön, muun muassa Magdalenajokeen, jossa niitä voi olla jo 40 yksilöä.[27]

Escobarilla oli myös kiinteistö Miamissa, Floridassa. Escobarin jälkeen tämän omisti Christian de Berdouare, Chicken Kitchen -pikaruokaketjun omistaja. Hän palkkasi ammattimaisia aarteenetsijöitä etsimään kartanosta kaikkea Escobariin ja tämän kartelliin liittyvää, ja he löysivätkin marmorilattian alta kassakaapin, jonka sisältöä ei kuitenkaan pystytty luetteloimaan, koska se varastettiin ennen kuin tutkijat saivat sen avattua.[28]

Kulttuuriviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Escobarista on tullut 20 vuotta kuolemansa jälkeen myös populaarikulttuurin hahmo. Television ja elokuvien lisäksi Escobarin poika Sebastián Marroquín on käyttänyt isänsä mainetta vaatemalliston luomiseen.[29]

Escobarin mainetta Latinalaisessa Amerikassa kuvastaa parhaiten telenovela Escobar, el Patrón del Mal.[29] Sen jälkeen Escobarista kertovat elokuvat ja televisiosarjat ovat levinneet myös Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäinen aiheesta tehty elokuva oli heikosti menestynyt Escobar: Paradise Lost, jossa Escobaria näytteli Benicio del Toro. Netflix tarttui myös aiheeseen, ja sen Narcos-sarjasta on tullut yksi palvelun menestyneimmistä televisiosarjoista.[30] Näiden lisäksi Hollywoodissa oli vuonna 2016 tekeillä tai suunnitteilla useita Escobariin tai Medellínin kartelliin liittyviä elokuvia, muun muassa Escobarin ja Virginia Vallejon suhteeseen perustuva elokuva, jossa Escobaria näyttelee Javier Bardem.[31]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Deas, Malcolm: Obituary: Pablo Escobar Independent. 4.12.1993. Viitattu 29.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Minster, Christopher: Biography of Pablo Escobar About.com. 8.7.2016. About, Inc. Viitattu 29.7.2016. (englanniksi)
  3. a b c Chepesiuk, Ron: Escobar Versus Cali : The War of the Cartels, s. 20. Strategic Media Books, 2013. ISBN 9781939521019.
  4. a b c Bowden, s. 33–34.
  5. Bowden, s. 35.
  6. Bowden, s. 36.
  7. Bowden, s. 37.
  8. Bowden, s. 40.
  9. Bowden, s. 41–42.
  10. Chepsiuk, Ron: The War on Drugs: An International Encyclopedia, s. 133. Santa Barbara, California: ABC-Clio, 1999. ISBN 978-0-87436-985-4. Google-kirjat (viitattu 31.7.2016).
  11. Pablo Escobarin biografia Biography.com. (englanniksi)
  12. Bowden, s. 45–46.
  13. Bowden, s. 48–49.
  14. Bowden, s. 51–52.
  15. Bowden, s. 56–57.
  16. Bowden, s. 63–64.
  17. Bowden, s. 65–67.
  18. Bowden, s. 82–84.
  19. Bowden, s. 85.
  20. a b Bowden, s. 93–94.
  21. 25 years on, Colombia still mourns Escobar plane bombing, still wants answers The Japan Times. 8.7.2016. The Japan Times Ltd. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
  22. Otis, John: My Father, the Drug Lord: Pablo Escobar's Son Time. 4.11.2009. Time Inc. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
  23. Macias, Amanda: 10 facts reveal the absurdity of Pablo Escobar's wealth Business Insider. 21.9.2015. Business Insider Inc. Viitattu 30.7.2016. (englanniksi)
  24. a b McDermott, Jeremy: 20 Years After Pablo: The Evolution of Colombia's Drug Trade InSight Crime. 3.12.2013. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
  25. Sifferlin, Alexandra: Top 10 Weirdest Theme Parks Time. 16.2.2012. Time Inc. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
  26. Ceasar, Mike: At home on Pablo Escobar's ranch BBC News. 2.6.2008. BBC. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
  27. Howard, Brian Clark: Pablo Escobar's Escaped Hippos Are Thriving in Colombia National Geographic. 10.5.2016. National Geographic Society. Viitattu 2.8.2016. (englanniksi)
  28. Macias, Amanda Macias & Associated Press: Military & Defense: A luxurious Miami mansion built by the 'The King of Cocaine' is no more Business Insider. January 24, 2016.
  29. a b Sanchez, Alejandro: Pablo Escobar’s Legacy, 20 Years Later The Huffington Post. 23.1.2014. TheHuffingtonPost.com, Inc. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  30. Cannata-Bowman, Nick: Pablo Escobar: Hollywood’s Favorite Real Life Gangster 8.7.2016. The Cheat Sheet. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)
  31. Lee, Chris: Why Can’t Hollywood Get Enough of Pablo Escobar? Vanity Fair. 14.7.2016. Condé Nast. Viitattu 3.8.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Noël, Thierry: Hopeaa vai lyijyä? : kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä. (alkuteos Pablo Escobar: Trafiquant de cocaïne). Suomentanut Thorel, Pirjo. Art House, 2017. ISBN 9789518846263.
  • Vallejo, Virginia: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria. (alkuteos Amando a Pablo, odiando a Escobar). Suomentanut Selander, Sari. Like, 2017. ISBN 978-952-01-1583-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]