Siirry sisältöön

Paavoharju

Wikipediasta

Paavoharju oli kokeellista ja sävykästä ambient-, virsi-, iskelmä- ja lo-fi-musiikkia tehnyt suomalainen yhtye, jonka kotikaupunki oli Savonlinna. Kokoonpanossa vaikuttivat Lauri Ainala, Olli Ainala, Jenni Yaber (ent. Koivistoinen), Mimosa Virtanen, Johannes Pitkänen, Toni Kähkönen, Joose Keskitalo, Emmi Uimonen, Henri Pulkkinen (aka Paperi T), Anniina Saksa, Teemu Eerola ja mystinen tuottaja Rautavaara.

Paavoharjun kokoonpano on vaihtunut useasti vuosien varrella. Yhtyettä on toisinaan luonnehdittu kollektiiviksi yhtyeen sijaan. Monissa yhteyksissä Paavoharjusta on puhuttu myös Lauri Ainalan projektina, koska hän on vastannut kaikkien julkaisujen yhtenäisyydestä.[1][2][3][4][5][6]

Paavoharju -levyillä Lauri Ainalan kädenjäljen tunnistaa äänikollaasimaisesta äänimaisemasta, joka nojaa useisiin äänilähteisiin ja äänityksiin. Kollaasit on rakennettu käyttämällä vanhoja tietokoneohjelmia, kuten ModPlug Trackeria ja Cool Editiä.[1][2][3][4][5] Lauri Ainala on korostanut, ettei ole perinteisessä mielessä muusikko, vaan toteuttaa käytössä olevillaan keinoilla mieleensä kulloinkin juolahtavia ideoita.[7] Haastatteluissa Paavoharjussa vaikuttaneet ovat korostaneet myös Olli Ainalan merkitystä säveltäjänä.[6][8][9][10][11]

Paavoharjun kappaleet on usein äänitetty ja koostettu useilla, epäortodoksisilla menetelmillä, kuten vanhoilla digikameroilla. Toimittaja Arttu Seppänen on kirjoittanut, että Paavoharjun eetoksessa ja estetiikassa voi tunnistaa tee se itse -hengen ja leikin kauniilla sekä groteskeilla asioilla. Yhtyeen varhaislevyjä voi hänen mukaansa pitää myös dokumentteina tekijäporukan silloisesta ajasta Savonlinnassa.[12][13] Yhtyeen levyillä käsitellään hengellisiä tai uskonkysymyksiin liittyviä teemoja. Teemoissa toistuvat myös esimerkiksi unet ja autioituneet kohteet.[5][14][15]

Vaikka kokoonpanon suosio oli pääasiassa rajoittunut pieniin piireihin, yhtye sai ihailijoita myös laajalti tunnetuista artisteista, kuten The Ark -yhtyeen keulakuva Ola Salosta[16], kirjailija ja toimittaja Neil Straussista, sarjakuvakäsikirjoittaja Warren Elliksestä sekä lukuisten alteregojen takaa toimivasta J. G. Thirlwellistä.[17]

Paavoharju jatkui projektina 2000-luvun alusta aina syksyyn 2023.[18][19]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet ja debyyttialbumi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavoharju oli aluksi Lauri Ainalan projekti, johon Olli Ainala liittyi. Alkuvaiheessa teokset olivat lähinnä kollaaseja erilaisista nauhoitetuista äänistä. Lopulta kokeiluihin liittyi mukaan muitakin kaksikon ystäviä. Olli vastasi yhtyeen sävellyksistä ja melodioista, Lauri sanoituksista sekä tietokoneilla työstetyistä ambiensseista. Myöhemmissä haastatteluissa alkuvaiheen kokeiluja on luonnehdittu heikkotasoisiksi.[6][11][20]

Paavoharjun nimi juontaa juurensa Lauri Ainalan demoskeneryhmittymän nimeen PuavoHard, jonka Johannes Pitkänen kuuli väärin. Paavo viittaa Paavo Immoseen, joka järjesti retkeilykursseja Lauri Ainalan silloisessa koulussa.[12][20][6]

Paavoharjun ensimmäinen virallinen konsertti järjestettiin Eläköön Lepovaunu -tapahtumassa Savonlinnassa 20.5.2005.[21] Kuitenkin kokoonpanon jäsenet olivat esiintyneet jo aiemmin. Ensiesiintyminen tapahtui vuonna 2001, kun Olli Ainala ja Johannes Pitkänen esittivät Haaste-nuorisotapahtumassa Savonlinnan kristillisellä opistolla version kappaleesta Ilmaa Virtaa.[22]

Paavoharjun ensimmäinen pitkäsoitto Yhä Hämärää tehtiin vuosien 2001-2005 aikana.[13] Elokuussa 2005 ilmestynyt pitkäsoitto keräsi kiitteleviä arvioita niin Suomessa kuin ulkomailla.[23][24][25] Levyn julkaisi Fonal Recordsin Sami Sänpäkkilä kuultuaan Paavoharjun musiikkia sattumalta omalla kiertueellaan Yhdysvalloissa.[26] Levyllä keskeistä roolia näyttelevät erityisesti Lauri ja Olli Ainala, Johannes Pitkänen sekä Jenni Koivistoinen.[27]

Yhä Hämärää on saanut nimensä Anders Odheliuksen virrestä Koska valaisee Kointähtönen. Lauri Ainala kertoo sen olleen hänen isoisänsä, Einari Ainalan, suosikki.[5] Albumin sanoituksissa käsitellään uskonkysymyksiä. Lauri Ainala on kirjoittanut, kuinka Kuljin kauas -kappaleen sanat ovat saaneet inspiraationsa nähdyistä unista ja kertoo "uskon totuuksien lipumisesta ulottumattomiin".[14] Valo tihkuu kaiken läpi on saanut inspiraationsa Anders Odheliuksen virrestä ja luomiskertomuksesta sekä käsittelee uskonkysymyksiin liittyviä toiveita.[5] Lauri Ainala on luonnehtinut debyyttialbumia myöhemmissä haastatteluissa sanoituksien osalta "täysin kristilliseksi musiikiksi".[6]

Paavoharjun ympärille syntyi vahingossa liki myyttinen aura sen suosion kasvaessa. Osaltaan tähän on arveltu vaikuttaneen se, että ensimmäisiin levyihin ei merkitty tekijätietoja. Ratkaisu perustui yhtyeen silloisiin hengellisiin motiiveihin. Paavoharjusta kirjoitetuissa artikkeleissa kuvailtiin yhtyeen jäsenten olevan "metsissä asuvia, uudelleensyntyneitä kristittyjä". Lauri Ainala on oikaissut useita näistä huhuista haastatteluissaan.[28][10][29]

Toinen albumi ja dokumenttielokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavoharjun toista albumia haviteltiin maineikkaalle Warp Records -yhtiölle. Kuitenkin lähetettyjen demojen jälkeen vastausta ei koskaan kuulunut. Laulu laakson kukista -albumin julkaisi lopulta Fonal. Levy sai kiitosta debyytin tapaan niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa julkaisuissa.[30][31] Levyn keskeisiä tekijöitä ovat Lauri ja Olli Ainala, Emmi Uimonen ja Jenni Koivistoinen.[32]

Laulu Laakson kukista -albumia tehtiin vuosina 2004-2008. Sen työstäminen alkoi jo Yhä Hämää -debyytin yhteydessä. Toimittaja Arttu Seppänen on kirjoittanut, että toisen levyn tekoprosessi oli kaoottisempi, koska moni ensimmäisen levyn jäsenistä oli muuttanut pois Savonlinnasta. Lauri Ainala kertoo Seppäsen artikkelissa työstämisen olleen silti debyyttiä määrätietoisempaa, koska levylle tavoiteltiin tietoisesti sadunomaista, romanttista ja kepeämpää tunnelmaa.[33]

Levyn kappale Kevätrumpu viittaa porvoolaiseen lähiöön Kevätkumpu, jossa Ainalat vietti 1980-luvulla lapsuuttaan. Kappaleen sanoitukset on taas kirjoittanut Laurin ja Ollin äiti Marja Ainala. Levyn kansitaiteesta vastaa Elina Rantasuo ja Lauri Ainala. Levyllä vierailee kertojanäänenä Leena Uotila.[33]

Paavoharju esiintyi useilla musiikkifestivaaleilla huippuvuosinaan, esimerkiksi Roskilde Festivalilla 4. heinäkuuta 2009. Alkuvuosien konsertit ovat niittäneet mainetta myös kaoottisuutensa vuoksi.[34][6][35] Paavoharju lopetti keikkailun 2010.[36][35][6]

Vuoden 2010 lopulla Fonal Records ja Helmi levyt julkaisivat Lauri Ainalan tuottaman Savonlinna-aiheisen DVD:n Unien Savonlinna. Dokumenttielokuva Unien Savonlinna sivuaa Paavoharjun jäsenten silloista elämää Savonlinnassa. 52 minuutin mittaisen kokeellisen dokumenttielokuvan lisäksi DVD sisältää musiikkivideoita ja livepätkiä vierailevilta ohjaajilta.[37]

Kolmas levy ja lopetuspäätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas albumi, Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne, poikkeaa tyylillisesti huomattavasti aiemmista julkaisuista. Levyllä tunnelma oli aiempia julkaisuja synkempi ja tyylilaji vaihtunut kokeelliseen rap-musiikkiin. Albumilla teksteistä vastaa pääasiallisesti Henri Pulkkinen (rap-artisti Paperi-T). Pulkkinen on kertonut päättäneensä tehdä levyn Lauri Ainalan kanssa yhteisen ystävän ehdotuksesta. Levynteon alkaessa Lauri Ainala asui Helsingissä ja kyseessä on ainoa Paavoharjun albumeista, jota ei ole tehty Savonlinnassa.[15] Levyn julkaisi Fonal -yhtiön sijaan Svart Records.[38]

Pulkkinen on luonnehtinut okkultistisia ja uskonnollisia viittauksia viljelevää albumia rakkauslevyksi, jossa käsitellään muun muassa hylätyksi tulemisesta seuraavia tuntemuksia. Levyn nimi on lainaus Tampalaiselta evankelista Rodney Howard-Brownelta.[15][39] Levyn on kerrottu myös käsittelevän vieraantumisen teemoja.[40] Levy käynnistyy Edith Södergranin runolla.[41]

Levyn kansitaiteen teki Emma Ainala. Albumilla kuullaan ensimmäistä kertaa vokalisti Anniina Saksaa ja viimeisen kerran Olli Ainalan soittoa sekä sävellyksiä. Myöhemmin Olli Ainala on kertonut, ettei halua tulla yhdistetyksi levyyn sen synkkien sävyjen vuoksi.[6] Tommi Langen (Tommishock) äänitti Henri Pulkkisen vokaalit levylle.[42] Albumi keräsi kiitosta Suomessa ja ulkomailla.[43][44]

Levyä edeltäneissä haastatteluissa spekuloitiin mahdollisilla keikoilla.[45] Yhtye lopetti vain hetki albumin julkaisun jälkeen, useiden yllätykseksi.[46][36] Julkaisun aikaan tehdyssä haastattelussa Lauri Ainala luonnehti levyä yhtyeen loogiseksi päätepisteeksi. Samassa yhteydessä Ainala mainitsi Paavoharjun toimineen soundtrackina Savonlinnassa viettämälleen nuoruudelle ja paikoille, joita ei enää ole olemassa.[47][42] Myöhemmin Ainala on kertonut, että lopettamispäätös saattoi syntyä hetken mielijohteesta.[6]

"Tribuuttikonsertit" ja sivuprojektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopettamisen jälkeen Paavoharju on esiintynyt harvoin. Lauri Ainala kertoo suhtautuneensa ristiriitaisesti yhtyeen keikkailuun läpi sen historian. Hänelle itselleen Paavoharju oli ensisijaisesti levyttävä yhtye. Tähän vaikutti ennen kaikkea kollaasimainen ajattelu levynteon taustalla.[8] Lähtölaukaus uusille konserteille liittyi Lauri Ainalan toimittaman Tuote-kirjan ja Unohdetaan jo se taivas (2018) kokoelmalevyn julkaisujuhliin.[48][49]

Uusi livekokoonpano poikkesi alkuperäisestä, levyttäneestä Paavoharju -kokoonpanosta monilta osin, minkä vuoksi sitä luonnehdittiin aluksi "tribuuttibändiksi".[50] Uuden kokoonpanon kasasi Helmi Levyjen Arwi Lind. Kirjan julkaisujuhliin tarkoitetun konsertin ajateltiin olevan kertaluontoinen, mutta myöhemmin yhtye esiintyi myös Flow-festivaaleilla ja Paavoharjun kahden ensimmäisen albumin uusintajulkaisun yhteydessä. Vuonna 2019 Svart Records julkaisi uusintapainokset Paavoharjun kahdesta ensimmäisestä levystä nimillä The Fonal Years 1 & 2. Julkaisuihin oli kerätty paljon aiemmin julkaisematonta arkistomateriaalia.[51]

Kokoonpanon viimeinen keikka taltioitiin G Livelabissa Tampereella 12.3.2020. Siitä julkaistiin myöhemmin Kastoin sulkaa kuulla -livelevy sekä Sami Sänpäkkilän taltioima konserttielokuva. Kokoonpanon viimeisellä kiertueella kuultiin kappaleita lähinnä Paavoharjun kahdelta ensimmäiseltä albumilta.[52][53][54] Äänitteellä livekokoonpanossa vaikuttavat Anniina Saksa, Toni Kähkönen, Joose Keskitalo, Tuukka Tervo, Teemu Vänskä, Lasse Lindgren, Arwi Lind ja Lauri Ainala.

2020-luvulla julkaistiin Paavoharju & Joose Keskitalo -nimellä albumi Happiness (Helmi Levyt, 2022). Lauri Ainala on kertonut levyn olevan eräänlainen jatko-osa aiemmin julkaistulle vinyylisinglelle Minä ja kapteeni / Onni. Hän ei miellä julkaisua osaksi varsinaista Paavoharju -kaanonia. Levyllä Keskitalon rooli on suurempi kuin yhdelläkään aiemmalla Paavoharjuun liittyvällä pitkäsoitolla. Levy on myös poikkeuksellisesti laulettu englanniksi.[55][27][56]

Yön mustia kukkia & Solmu ajassa -näyttely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Ainala on kutsunut Yön mustia kukkia Paavoharjun viimeiseksi levyksi, joka toimii trilogian päätöksenä Fonal -levy-yhtiön julkaisuille. Levyllä Anniina Saksa on Lauri Ainalan rinnalla albumin tärkein tekijä.[6]

Paavoharju oli lopettanut toimintansa jo kertaalleen aiemmin, mutta Ainalan ystävineen tekemä löytö sai hänet muuttamaan mielensä. Levyn lähtökohtana oli lasinegatiivien löytyminen Savonlinnassa sijaitsevasta, raunioituneesta Solmun talosta.[57] Löydettyjä valokuvia oletetaan paikallisen valokuvaaja Paavo Sihvosen ottamiksi.[58]

Levy hyödyntää löydettyjä lasinegatiiveja usealla tavalla kansitaiteesta ja äänimaisemista alkaen. Valokuvista on teetetty muun muassa spektrogrammeja, joita voi kuulla käsiteltyinä kappaleiden taustalla.[59] Levyllä on hyödynnetty myös Ainalan kadonneeksi luulemiaan äänityksiä vuosien takaa, joita ei ole kuultu aiemmissa Paavoharju-julkaisuissa.[60] Albumin kappaleissa viitataan myös Paavoharjun aiempiin julkaisuihin. Esimerkiksi Maailma jota ei ole viittaa Yhä hämärää -albumin kappaleeseen Ikuisuuden maailma. Sama kappale viittaa myös Edith Södergranin runoon.[6] Levyn sanoituksista pääosin vastannut Anniina Saksa kertoo kirjoittaneensa kuvien herättämistä tunteista ja tarinoista.[61]

Albumin nimen ja nimikappaleen on keksinyt Lauri Ainalan tytär Leppä.[61] Levy sai kiitosta useissa julkaisuissa, esimerkiksi Wire- ja Soundi -lehdissä sekä Finnish Music Quarterlyssa.[62][63][64] Albumin kansitaiteesta vastaa Sini Kosonen.[65]

Paavoharjun Yön mustia kukkia on osa laajempaa Solmu ajassa -teoskokonaisuutta. Teoskokonaisuudesta ovat vastanneet Lauri Ainalan lisäksi muun muassa taiteilijat Sini Kosonen ja Ville Erkki Tarke. Kokonaisuus käsittelee Solmun taloa ja purkukuntoon ajautuneesta talosta tehtyjä löytöjä.[66][67]

Levy julkaistiin likimain samaan aikaan kun Savonlinnan Riihisaaren museossa järjestettiin Solmu ajassa -näyttelyn avajaiset. Avajaisten yhteydessä Paavoharju esiintyi viimeisen kerran House of Olafissa, Savonlinnassa. Livekokoonpano koostui pitkälti päätösalbumin tekijöistä.[68] Näyttelykokonaisuudesta on julkaistu kirja Solmu ajassa (Abraxas Publishing) ja kirjan yhteydessä julkaistulta dvd:ltä löytyy otteita kyseiseltä keikalta.[69] Näyttely kiersi myöhemmin Helsingissä ja Lapualla.[58][70]

Paavoharju lopettaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavoharju ilmoitti lopettavansa toimintansa 1. lokakuuta 2023.[19] Myöhemmin Lauri Ainala on kertonut haastatteluissaan Paavoharju -projektin olevan omalta osaltaan ohi. Musiikin tekoa hän kertoo jatkavansa muissa yhteyksissä.[71] Myös Olli Ainala on kertonut jatkavansa musiikin tekemistä omissa projekteissaan.[6]

Paavoharjun uutta musiikkia kuultiin vielä vuonna 2024 julkaistussa, IC-98 -taiteilijakollektiivin kokeellisessa elokuvassa Impivaara.[72]

Vuonna 2025 julkaistiin päivitetty versio Tuote-kirjasta, jossa käsitellään yhtyeen vaiheita kirjan edellistä painosta yksityiskohtaisemmin.[71]

Paavoharjun useat jäsenet ovat sittemmin jatkaneet yhteistyötä Harju-projektissa.[73]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuote-akatemia / Unien Savonlinna EP (2006)
  • Laulu laakson kukasta (2008, digitaalinen)

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Joose Keskitalo & Paavoharju: ”Minä ja kapteeni” / ”Onni” (2005)
  • ”Uskallan” (2006)

Livealbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kastoin sulkaa kuulla (2021)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Translations of forgotten dreams | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  2. 1 2 A treasure in the Finnish cabinet of curiosities | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  3. 1 2 Hylätystä meijeristä löytyi ruumis, ja Lauri Ainala asettui taloksi – syntyi taiteilija, joka työskentelee 57 000 euron turvin ja aukoo päätä kotikaupungilleen Yle Uutiset. 7.9.2019. Viitattu 15.2.2026.
  4. 1 2 Jace Clayton: Laulu Laakson Kukista Frieze. 12.3.2009. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 Ainala, Lauri: Tuote, s. 101. Abraxas Publishing, 2025. ISBN 9789527570159
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Mystiikkaa, sekoilua ja okkultismiflirttailua – mikä kulttibändi Paavoharju oikein oli? Voima. 7.3.2024. Viitattu 15.2.2026.
  7. ↑ Musiikki | ”Nuhruinen uskovainen” Lauri Ainala muutti parikymppisenä hylättyyn osuusmeijeriin – syntyi kiljua, kehuttuja indieklassikoita, ja nyt tulee kirja Helsingin Sanomat. 8.5.2018. Viitattu 15.2.2026.
  8. 1 2 Antti Ronkainen: Savonlinna, Saatana ja Paavoharju Vallan mahotonta!. 21.12.2024. Viitattu 15.2.2026.
  9. ↑ Mikael: T U L I V U O R I: PAAVOHARJU T U L I V U O R I. 31.3.2009. Viitattu 15.2.2026.
  10. 1 2 Mikael Mattila: Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan Rumba.fi. 21.6.2018. Viitattu 15.2.2026.
  11. 1 2 A treasure in the Finnish cabinet of curiosities | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  12. 1 2 Arttu Seppänen: Another Universe - The Paavoharju Universe. Paavoharju - The Fonal Years. Vol 1., 2019. Svart Records, 2019.
  13. 1 2 Arttu Seppänen: From Christmas Songs to Infinite Waves. Paavoharu - The Fonal Years vol. 1, 2019. Svart Records.
  14. 1 2 Ainala, Lauri: Tuote, s. 115. Abraxas Publishing, 2025. ISBN 9789527570159
  15. 1 2 3 Aviisi 13/2013 - Rakkautta ja mustaa magiaa arkisto.aviisi.fi. Viitattu 15.2.2026.
  16. ↑ Video (vanhentunut linkki)
  17. ↑ Y​ö​n mustia kukkia, Paavoharju WARREN ELLIS LTD. 6.2.2024. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Paavoharju discography - RYM/Sonemic Rate Your Music. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  19. 1 2 Facebook www.facebook.com. Viitattu 1.10.2023.
  20. 1 2 Mikael Mattila: Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan Rumba.fi. 21.6.2018. Viitattu 15.2.2026.
  21. ↑ Abraxas Publishing: ”Paavoharju live @ Eläköön Lepovaunu 2005”. 3.12.2025
  22. ↑ Ainala, Lauri: Tuote, s. 50. Abraxas Publishing, 2025. ISBN 978-952-68906-1-6
  23. ↑ Brandon Stosuy: Paavoharju: Yhä hämärää Pitchfork. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  24. ↑ PAAVOHARJU: Yhä hämärää Soundi.fi. 10.5.2007. Viitattu 15.2.2026.
  25. ↑ Mikael Mattila: Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan Rumba.fi. 21.6.2018. Viitattu 15.2.2026.
  26. ↑ Samuli Huttunen: Miten ulosteenhajuisesta autiotalosta voi syntyä näin kaunista musiikkia? Arviossa Paavoharjun kokoelmat Kulttuuritoimitus. 13.11.2019. Viitattu 15.2.2026.
  27. 1 2 We were never ascetic born-again Christians | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  28. ↑ Fonal Records: Mum's gone to Finland www.boomkat.com. Arkistoitu 7.1.2008. Viitattu 16.2.2026.
  29. ↑ We were never ascetic born-again Christians | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  30. ↑ Andrew Gaerig: Paavoharju: Laulu Laakson Kukista Pitchfork. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  31. ↑ PAAVOHARJU: Laulu laakson kukista Soundi.fi. 28.5.2008. Viitattu 15.2.2026.
  32. ↑ PAAVOHARJU: Laulu laakson kukista Soundi.fi. 28.5.2008. Viitattu 16.2.2026.
  33. 1 2 Arttu Seppänen: Paavoharju: Laulu laakson kukista. Paavoharju: The Fonal Years vol. 2, 2019. Svart Records.
  34. ↑ Mikael Mattila: Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan Rumba.fi. 21.6.2018. Viitattu 15.2.2026.
  35. 1 2 mekanismi: Unia ja kuolemaa Korjaamolla Tiedonantaja. 30.11.2010. Viitattu 16.2.2026.
  36. 1 2 Oskari Onninen: Kolumni: Oskari Onninen – Lopettaminen on parasta, mitä yhtye saattaa itselleen tehdä Rumba.fi. 17.12.2013. Viitattu 16.2.2026.
  37. ↑ Fonal Records: Paavoharju - Unien Savonlinna Fonal Records. ei tietoa. Fonal Records. Viitattu 15.2.2026.
  38. ↑ Paavoharju - Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne, CD - Svart Records svartrecords.com. Viitattu 16.2.2026. (englanniksi)
  39. ↑ Matthew Murphy: Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne Pitchfork. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  40. ↑ Paavoharju - Svart Records www.svartrecords.com. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  41. ↑ Paavoharju – Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne / Nuorgam NRGM.fi. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  42. 1 2 Arto Mäenpää: Paavoharju KaaosZine. 23.11.2013. Viitattu 15.2.2026.
  43. ↑ Matthew Murphy: Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne Pitchfork. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  44. ↑ Paavoharju: Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne Soundi.fi. 22.11.2013. Viitattu 15.2.2026.
  45. ↑ Take Five: An Interview with Paavoharju Examiner.com. Arkistoitu 21.12.2013. Viitattu 17.2.2026. (englanniksi)
  46. ↑ Pekka Laine: Jäähyväisten aika | yle.fi/musiikki vintti.yle.fi. Viitattu 16.2.2026.
  47. ↑ "Paavoharju meni Akun Ankan autolla taivaaseen" ja muita syitä lopettamiseen Rumba.fi. 8.11.2013. Viitattu 15.2.2026.
  48. ↑ Synkooppi-lehti: Tuote ja Unohdetaan jo se taivas Synkooppi-lehti. 2.12.2018. Viitattu 15.2.2026.
  49. ↑ Antti Ronkainen: Savonlinna, Saatana ja Paavoharju Vallan mahotonta!. 21.12.2024. Viitattu 15.2.2026.
  50. ↑ Mikael Mattila: Rinnakkais­universumin musiikkia – sukellus Paavoharjun maailmaan Rumba.fi. 21.6.2018. Viitattu 15.2.2026.
  51. ↑ Samuli Huttunen: Miten ulosteenhajuisesta autiotalosta voi syntyä näin kaunista musiikkia? Arviossa Paavoharjun kokoelmat Kulttuuritoimitus. 13.11.2019. Viitattu 15.2.2026.
  52. ↑ Jukka Hätinen: Paavoharjun viimeinen keikka livelevyksi – katso video Rumba.fi. 12.10.2021. Viitattu 15.2.2026.
  53. ↑ Sami Sänpäkkilä: ”Paavoharju: Kastoin sulkaa kuulla (Full-length Concert Film)”. 28.4.2022
  54. ↑ We were never ascetic born-again Christians | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  55. ↑ Antti Ronkainen: Savonlinna, Saatana ja Paavoharju Vallan mahotonta!. 21.12.2024. Viitattu 15.2.2026.
  56. ↑ Mystiikkaa, sekoilua ja okkultismiflirttailua – mikä kulttibändi Paavoharju oikein oli? Voima. 7.3.2024. Viitattu 15.2.2026.
  57. ↑ Translations of forgotten dreams | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  58. 1 2 Unohdetut kuvat puhuvat luhistuvan talon alta: näyttely ja levy www.epressi.com. 12.9.2023. Viitattu 15.2.2026.
  59. ↑ Hylätystä talosta löytyi lasinegatiiveja, jotka herättivät kulttiyhtye Paavoharjun henkiin | Radio Suomi Mikkeli | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 15.2.2026.
  60. ↑ »The Knot in Time«: Investigations in the dusk | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  61. 1 2 Translations of forgotten dreams | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 15.2.2026. (saksaksi)
  62. ↑ Arvio: Tarinoita autiotalon lattian alta - Paavoharjun selittämätön äänikudelma vie toiseen todellisuuteen Soundi.fi. 13.10.2023. Viitattu 15.2.2026.
  63. ↑ Facebook www.facebook.com. Viitattu 15.2.2026.
  64. ↑ FMQ - Savonlinna’s underground resurfaces www.fmq.fi. Viitattu 15.2.2026. (englanniksi)
  65. ↑ ”Paavoharju - Yön Mustia Kukkia”. 8.9.2023 (englanniksi)
  66. ↑ SOLMU AJASSA Riihisaari. Viitattu 15.2.2026.
  67. ↑ Virpi Kaukio: Kohtauspaikkana museo. Neuvottelua kaupungin kulttuuriperinnöstä. Ainiala, Terhi, Silja Laine, Päivi Leinonen, ja Pia Olsson. Tekojen Kaupunki. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2025. 433-456. 2025. SKS. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.2.2026.
  68. ↑ Ilkka Vesioja: Keikka-arvio | Paavoharjun mystiikka täytti House of Olafin – Savonlinnalaisbändin viimeinen keikka sai yleisön hullaantumaan Itä-Savo. 17.9.2023. Viitattu 15.2.2026.
  69. ↑ Abraxas Kustannus & Antikvariaatti verkkokauppa abraxaspublishing.com. Viitattu 15.2.2026.
  70. ↑ Laterna Magica - Näyttelyt www.laterna.net. Viitattu 15.2.2026.
  71. 1 2 Antti Ronkainen: Savonlinna, Saatana ja Paavoharju Vallan mahotonta!. 21.12.2024. Viitattu 15.2.2026.
  72. ↑ Impivaara – uusi maailma – AV-arkki www.av-arkki.fi. Viitattu 15.2.2026.
  73. ↑ The gates of the dark realm have opened in finland | skug MUSIKKULTUR https://skug.at/. Viitattu 18.3.2026. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavoharju&oldid=23910697”