Paavo Ant-Wuorinen
| Paavo Ant-Wuorinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1897 Helsinki |
| Kuollut | 5. elokuuta 1962 Helsinki |
| Ammatti | virkamies, juristi |
| Vanhemmat | Anton Wuorinen ja Ida Sofia Malmström |
Paavo Ant-Wuorinen (alkujaan Wuorinen; 30. lokakuuta 1897 Helsinki – 5. elokuuta 1962 Helsinki)[1] oli suomalainen juristi ja virkamies, joka toimi Patentti- ja rekisterihallituksen ensimmäisenä ylijohtajana 1942–1962.
Ant-Wuorisen vanhemmat olivat lakitieteen kandidaatti Anton Wuorinen ja opettaja Ida Sofia Malmström. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1916, valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1922 sekä varatuomariksi 1926 ja väitteli tohtoriksi 1933. Hän työskenteli 1920-luvulla asianajajana ja 1930-luvulla oikeusministeriön hallitussihteerinä ja 1935–1939 lainvalmistelukunnan jäsenenä. Ant-Wuorinen erikoistui immateriaalioikeuksiin ja erityisesti toiminimi- sekä patenttiasioihin. Hänet nimitettiin vuonna 1939 kauppa- ja teollisuusministeriön osastopäälliköksi ja samalla Suomen patenttiviraston päälliköksi. Kun Patentti- ja rekisterihallitus perustettiin kolme vuotta myöhemmin, hänet nimitettiin sen ensimmäiseksi ylijohtajaksi.[1]
Ant-Wuorinen oli jäsenenä useissa lainvalmistelukomiteoissa, patenttilainsäädännön uudistamista käsitelleissä yhteispohjoismaisissa neuvotteluissa sekä Suomen edustajana eräissä kansainvälisissä konferensseissa. Hänellä oli paljon kotimaisia luottamustehtäviä. Ant-Wuorinen oli vuodesta 1926 naimisissa J. K. Paasikiven tyttären Wellamo Paasikiven kanssa.[1] Hänen veljensä oli professorin arvon saanut kemisti Olli Ant-Wuorinen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kautto, Timo: Ant-Wuorinen, Paavo (1897 - 1962) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||
