Paatsamakirva
| Paatsamakirva | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Aphidini |
| Suku: | Aphis |
| Alasuku: | Aphis |
| Laji: | frangulae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aphis frangulae |
|
Paatsamakirva, joissakin lähteissä paatsaman perunakirva, (Aphis frangulae) on kirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji. Sillä on jonkin verran merkitystä etenkin perunan tuholaisena.
Laji on taksonomisesti hankala, sillä se eroaa monista lähilajeista ainoastaan elintapojensa sekä ravintokasvien osalta. Erityisesti kurkkukirva (Aphis gossypii) on monissa eurooppalaisissa lähteissä katsottu paatsamakirvan alalajiksi Aphis frangulae gossypii, ja joissakin lähteissä lajit yhdistetään Aphis frangulae/gossypii -lajikompleksiksi.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paatsamakirvaa ei ole mahdollista erottaa ulkonäön perusteella eräistä lähilajeista. Myös kirvojen ulkoasu vaihtelee jonkin verran ravintokasvin mukaan. Primääri-isännällä siivettömät yksilöt ovat yleensä likaisen vihreitä tai ruskeita, sekundääri-isännällä värivalikoima liukuu kellertävästä vihreän kautta sinertävään tai ruskeaan ja pää on tumma. Joissakin yksilöissä on vihreitä laikkuja, etenkin kantaemoissa. Tuntosarvet ovat 5- tai 6-jaokkeiset ja pituudeltaan 0,6–0,8 kertaa ruumiin pituiset. Takaruumiin kärjen cauda on tumma, joskus tyvestään vaaleampi, mutta aina vaharauhasputkia vaaleampi. Vaharauhasputket ovat tummat, hieman alle kaksi kertaa caudan pituiset. Raajoissa reisien kärkiosat ovat tummahkot ja säärten kärkiosat ja nilkat ovat tummat. Siivekkäillä yksilöillä tuntosarvet ovat tummat, takaruumiissa on poikkijuovia (koirailla enemmän kuin naarailla) ja suvullisesti lisääntyvillä naarailla takimmaisen raajaparin sääret ovat selvästi paksuuntuneet. Koiraat ovat yleensä siivellisiä, eivät kuitenkaan aina. Ruumiin pituus vaihtelee 0,9–2,1 mm.[2][3][4][5]
Heie (1986) esittää huomattavan yksityskohtaiset tuntomerkit eri kirvasukupolvista sekä suuntaa antavan kaavan myös eri alalajien määrittämiseksi[4]. Kromosomiluku 2n=8.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on levinneisyydeltään kosmopoliittinen.[4] Suomessa sitä on tavattu Ahvenanmaalta ja etelärannikolta suunnilleen Oulun korkeudelle saakka[6].
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paatsamakirvalla tapahtuu monille kirvalajeille ominainen isäntäkasvin vaihto. Primääri-isäntänä toimii keväällä ja alkukesällä korpipaatsama, jolla kirvat lisääntyvät neitseellisesti muutaman sukupolven ajan, kunnes alkaa syntyä siivekkäitä yksilöitä, jotka siirtyvät uusille isäntäkasveille. Näitä sekundääri-isäntiä ovat alalajilla A. frangulae frangulae (sensu stricto) etenkin maitohorsma, mutta myös lutukka ja ranta-alpi. Tarkka sekundääri-isäntien valikoima riippuu alalajista ja tässä suhteessa erityisen merkittävä on alalaji A. frangulae beccabungae, joka kelpuuttaa sekundääri-isännäkseen muun muassa perunan ja muodostuu näin viljelytuholaiseksi. Sen sijaan ainoastaan Saksasta tunnettu alalaji A. frangulae testacea elää ilmeisesti koko ajan korpipaatsamalla ilman isäntävaihtoa. Tärkeän sekundääri-isäntien ryhmän muodostavat huulikukkaiskasvit. Syksyllä kirvat palaavat korpipaatsamalle, jolloin syntyy koiraita ja suvullisesti lisääntyviä naaraita. Hedelmöittyneet naaraat munivat ja munat talvehtivat.[2][4]
Vaikuttaa siltä että paatsamakirvalla esiintyy Euroopassa useita erillisiä populaatioita, joista kuhunkin kuuluvat kirvat ovat pääsääntöisesti toistensa klooneja, mutta ajoittain populaatioiden välillä tapahtuu sekoittumista. Maantieteelliset erot ja eri populaatioihin kuuluvien kirvojen suvullisten sukupolvien risteytyminen saattavat monimutkaistaa ravintokasvin valintaa ja tekevät yhdessä ulkoisten tuntomerkkien olemattomien erojen kanssa lajien ja alalajien välisten rajojen määrittelemisen varsin vaikeaksi.[2][4]
Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paatsamakirvan primääri-isäntä on korpipaatsama (Rhamnus frangula), sekundääri-isäntien suhteen laji on polyfagi[2] ja tavattu jopa kihokeilta (Drosera)[4].
Muita lajikompleksiin kuuluvia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aphis frangulae -lajikompleksiin kuuluvia tai ainakin hyvin lähellä olevia lajeja ovat Aphis ballotae, Aphis ecballii, Aphis eupatorii, Aphis gossypii, Aphis lamiorum, Aphis mamonthovae, Aphis narzikulovi, Aphis nepetae, Aphis periplocophila, Aphis rhoicola, Aphis symphyti sekä Aphis utilis.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Aphis frangulae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d e f Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ Aphid Identification (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Ole E. Heie. The Aphidoidea (Hemiptera) of Fennoscandia and Denmark: Family Aphididae - Subfamily Pterocommatinae and Tribe Aphidini of Subfamily Aphidinae v. 3. Brill 1986. ISBN 978-9004080881 s. 154–157
- ↑ INRA (ranskaksi)
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aphid Species File
- bladmineeders.nl (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)(englanniksi)