PTO-4

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
PTO-4
PTO-4a
PTO-4a
Tyyppi koulukone
Alkuperämaa  Viro
Valmistaja Aviotöökoda
Suunnittelija Voldemar Post
Rein Tooma
Otto Org
Esitelty 1938
Poistettu käytöstä 1944
Pääkäyttäjät Viron ilmatorjuntajoukot
Eesti Aeroklubi
Sonderstaffel Buschmann
Valmistusmäärä 8

PTO-4 oli virolainen yksimoottorinen kaksipaikkainen koulukone. Konetyypin nimen kirjaimet tulivat sen suunnittelijoiden, Voldemar Postin, Rein Tooman ja Otto Orgin, sukunimien alkukirjaimista. Viron ilmatorjuntajoukot (vir. Õhukaitse) sai käyttöönsä ensimmäisen PTO-4 -koneensa (rek. nro. 161) 12. lokakuuta 1938, ja toisen, suljetulla kabiiniohjaamolla ja tehokkaammalla moottorilla varustetun koneen 13. maaliskuuta 1939. Jatkokehitetty toinen kone sai tyyppimerkinnän PTO-4a, mutta sen tuotanto jäi vain yhteen koneyksilöön.

Ilmatorjuntajoukkojen lisäksi tyyppiä käytti Eesti Aeroklubi, jolle valmistettiin koneet rekisteritunnuksilla ES-EAK, -EAL, -EAM, -EAN, -EAO ja -EAP. Aeroklubin kuudesta koneesta kaksi, ES-EAO ja ES-EAP, jäi keskeneräisiksi.

Neljä PTO-4:ää oli lentokunnossa Saksan miehittäessä Viron vuonna 1941. Koneet siirtyivät virolaisista vapaaehtoisista kootun Saksan Luftwaffen alaisen Sonderstaffel Buschmannin käyttöön, joka muuttui 1. huhtikuuta 1943 Aufklärungsfliegergruppe 127:ksi. Reval-Ülemisten lentokentälle sijoitettu yksikkö käytti koneita vuoteen 1944 koulutus- ja yhteyslentokoneina, seä tiedustelulentotoimintaan Itämeren rannikkoaluilla.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&07.07000007,7 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&016.&&&&0016 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&&0560.&&&&00560 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&&0850.&&&&00850 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × de Havilland Gipsy Major -nelisylinterinen rivimoottori; &&&&&&&&&&&&&097.&&&&0097 kW (&&&&&&&&&&&&0130.&&&&00130 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0245.&&&&00245 km/h
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 m

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gerdessen, Frederik; Kitvel, Toivo; Tilk, Johannes: Aeg. Mehed. Lennukid. Eesti lennunduse arengulugu kuni 1940. aastani. Tallinna: Eesti entsüklopeediakirjastus, 2001. ISBN 978-998-57008-6-0. (viroksi)
  • Kitvel, Toivo; Tilk, Johannes: Eesti lennukroonika. Tallinna: Aviopol, 2003. ISBN 978-994-91030-3-4. (viroksi)
  • Sitz, Kristel R.: Tiivad. Tallinna: Koolibri, 2003. ISBN 978-998-50133-3-5. (viroksi)
  • Gerdessen, F.: Estonian Air Power 1918–1945. Air Enthusiast, Huhti-heinäkuu 1982, nro 310, s. 61–76. Bromley, UK: Pilot Press. (englanniksi)
  • Algab kuue lennuki ehitamine. Uus Eesti, 12.11.1938, nro 310, s. 7. (viroksi)
  • Läti tellib Eestist lennukeid. Uus Eesti, 9.6.1939, nro 154, s. 2. (viroksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: et:PTO-4
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:PTO-4