Péter Pázmány
| Péter Pázmány | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1570 Nagyvárad, Transilvanian ruhtinaskunta (nykyään Oradea, Romania) |
| Kuollut | 19. maaliskuuta 1637 (66 vuotta) Pozsony, Unkarin kuningaskunta (nykyään Bratislava, Slovakia) |
 Nimikirjoitus |
|
Péter Pázmány (4. lokakuuta 1570 Nagyvárad, Transilvanian ruhtinaskunta – 19. maaliskuuta 1637 Pozsony, Unkarin kuningaskunta) oli unkarilainen kardinaali ja valtiomies. Pázmány oli Unkarin vastauskonpuhdistuksen johtaja ja teoksillaan Unkarin kirjakielen merkittävä kehittäjä.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pázmány oli aatelissyntyinen. Hänen vanhempansa olivat kalvinisteja, mutta katolisen äitipuolensa vaikutuksesta Pázmány suuntautui katolisuuteen. Suoritettuaan perusopintonsa Nagyváradissa hän meni Kolozsvárin jesuiittakouluun. 13-vuotiaana hänestä tuli katolinen, ja vuonna 1587 hän liittyi jesuiittojen sääntökuntaan. Hän lähti Roomaan suorittamaan korkeampia teologian opintoja ja opiskeli neljä vuotta Roberto Bellarminon johdolla. Sitten hän opetti filosofiaa ja teologiaa Grazissa ja palasi vuonna 1601 Unkariin. Hänestä tuli peräkkäin Turócin provasti, Nyitran piispa, vuonna 1616 Esztergomin arkkipiispa ja lopulta koko Unkarin priimas. Vuonna 1608 hän herätti huomiota tuomitsemalla valtiopäivillä Wienin rauhan 8. kohdan, joka kielsi jesuiittoja hankkimasta maaomaisuutta Unkarissa. Hän sai paavi Urbanus VIII:lta kardinaalin viran vuonna 1629.[1][2]
Unkarin kirkon pääpastorina Pázmány käytti kaikkia mahdollisia keinoja estääkseen ja heikentääkseen protestantismia. Erityisen merkittävä on hänen vuonna 1613 ilmestynyt syvällinen ja metodinen teoksensa Igazságra vezérlő Kalauz ("Totuuden opas"), jossa hän argumentoi katolisuuden puolesta, ja varmisti siten protestantismin älyllisen tappion Unkarissa. Kirjoituksillaan, saarnoillaan, ja erityisesti henkilökohtaisilla tapaamisillaan hän käännytti noin kolmekymmentä aatelissukua (esim. Zrínyi, Wesselényi, Nádasdy, Rákóczi jne.). Arkkipiispana Pázmány pani täytäntöön Trenton konsiilin päätökset. Vuonna 1619 hän perusti Nagyszombatiin teologian kandidaatteja varten seminaarin (nykyään Péter Pázmányn katolinen yliopisto Budapestissa), ja vuonna 1623 hän loi Wieniin unkarilaisen seminaarin. Vuonna 1635 hän lahjoitti suuren summan Unkarin yliopiston perustamiseen (nykyään Loránd Eötvösin yliopisto Budapestissa). Hän rakennutti myös jesuiittakouluja Pozsonyhin sekä fransiskaaniluostareita Érsekújváriin ja Körmöczbányaan.[1][2]
Politiikassa hänellä oli myös merkittävä rooli. Pázmány ajatteli, että katolisen unkarilaisen kuninkaan myötä maa olisi suojattu turkkilaisilta. Hänen ansiostaan vuoden 1618 valtiopäivät valitsivat jyrkän katolisen arkkiherttua Ferdinandin lapsettoman Matias II:n seuraajaksi. Hän myös esti toistuvasti kalvinistisen Transilvanian ruhtinaan Gábor Bethlenin sotilaalliset pyrkimykset ja esti vaikutusvallallaan Transilvanian György I Rákóczia liittoutumasta turkkilaisten kanssa.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Péter Pázmány Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ a b c d Péter Pázmány The Catholic Encyclopedia. 1911. Viitattu 18.11.2022.
| ||||||||||||||||||
