Päiväni Margueritten kanssa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päiväni Margueritten kanssa
La Tête en Friche
Elokuvajuliste
Elokuvajuliste
Ohjaaja Jean Becker
Käsikirjoittaja Jean Becker
Jean-Loup Dabadie
Marie-Sabine Roger (kirja)
Tuottaja Louis Becker
Bernard Bolzinger
Säveltäjä Laurent Voulzy
Leikkaaja Jacques Witta
Pääosat Gérard Depardieu
Gisèle Casadesus
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Ranska
Tuotantoyhtiö Studio Canal
Levittäjä Studio Canal
Netflix
Ensi-ilta Ranska 2. kesäkuuta 2010
Suomi 29. huhtikuuta 2011
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Päiväni Margueritten kanssa (La Tête en Friche) on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut ranskalainen komedia- ja draamaelokuva, jonka on ohjannut Jean Becker.

Elokuva perustuu Marie-Sabine Rogerin samannimiseen romaaniin.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaa kuvattiin Ranskassa vuoden 2009 aikana Ponsin kylässä Charente-Maritimen departementissa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Germain Chazes (Gérard Depardieu) on keski-ikäinen ja ylipainoinen hanttihommia tekevä mies, joka asuu ranskalaisessa pikkukaupungissa. Hyväsydäminen mutta kielellisesti lahjaton Germain ei ole koskaan pärjännyt kavereilleen sanailuissa. Lapsuuden koulukiusaamisen ohella kotona oman äidin ymmärtämätön suhtautuminen "vahinkona" alkunsa saaneeseen poikaansa ei ole sekään tukenut miehen itsetuntoa. Lohtuna on kaunis bussikuskina toimiva tyttöystävä.

Eräänä päivänä, kun Germain istahtaa tavalliseen tapaansa puistoon laskemaan kyyhkysiä, hän tutustuu 95-vuotiaaseen Margueritteen, joka alkaa lukea miehelle ääneen kirjallisuuden klassikoita: Albert Camus'ta, Romain Garya ja Louis Sepulvedaa. Auditiivisen muistin omaava Germain avaa kuulemansa ansiosta oven sanataiteen maailmaan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilta Sanomien Tarmo Poussun mukaan elokuvan heikkoudet on helppo unohtaa, kun katsoo Depardieun ja haurasta vanhuuden valoa säteilevän Gisèle Casadesusin hienoa näyttelijäntyötä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarmo Poussu: Kaikki elämän kirjat. Ilta-Sanomat, 2011, nro 29.4., s. 44.