Päämajan linnoitustoimisto

Päämajan linnoitustoimisto oli toisen maailmansodan aikana yksi Suomen armeijan suurimmista esikunnista. Linnoitustoimiston isänä voidaan pitää kenraali Rudolf Waldenia.

Waldenia kiinnosti sodan aikana Itä-Suomessa sijaitsevien paperitehtaittensa toimintaedellytykset, koskivoiman ja paperin raaka-aineen saatavuus. Valtioneuvosto asettikin puolustusministeri, kenraali Waldenin esittelystä Linnoitusasiain toimikunnan Päämajan linnoitustoimiston johtoon. Linnoitustoimiston työt lisääntyivät nopeasti ja toimistosta tuli yksi suurimmista esikunnista. Toimistoon kuului suunnitteluosasto, rakennusosasto ja maanhallintakysymyksiä hoitava maanlunastustoimisto. Toimiston päällikkönä oli aluksi maanmittausinsinööri. Linnoitustoimiston kokoonpanoa muutettiin usein. Muun muassa perustettiin metsätoimisto, joka hoiti paperiteollisuudelle tärkeää metsän ostoa ja pakkolunastusta.

Puolustusvoimain pääesikunnan linnoitustoimisto muutettiin 18. kesäkuuta 1941 Päämajan linnoitusosastoksi. Linnoitustoimiston päällikkönä toimi vuodesta 1942 Reino Rimala. Myllykoskelaiset muistelevat, kuinka lapset toimivat Sodan aikana lähetteinä tuoden viestejä Matkustajakoti Rauhalassa majoittuneille päämajan linnoitustoimiston esikuntaupseereille linnoitustoimistosta, joka sijaitsi läheisen Myllykosken Paperitehtaan tiloissa . Linnoitusosasto toimikin kätevästi Waldenin tehtaitten alueella Myllykoskella jatkosodan päättymiseen saakka .

Talvella 1943 Walden oli Stalingradin jälkeen varma sodan häviämisestä. Tämän seurauksena oli riski, että itäraja saattaisi siirtyä lisää esimerkiksi Kymijoelle, jolloin Imatra ja Kymijoen voimalaitokset menetettäisiin. Siksi hän Yhtyneitä ajatellen lähetti nuoren insinööri Erkki Aallon ostamaan kaiken vesivoiman, mitä Kemijoesta Rovaniemen ja Kemin väliltä sai. Linnoitustöitä laajennettiin Salpalinjalta Kymijoen länsipuolelle.