Pääilmansuunnat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pääilmansuunnat ovat sovittuja suuntia, jotka pätevät kaikkialla maapallon pinnalla. Pohjoinen on pohjoisnavan suunta, etelä etelänavan. Tarkalleen niiden välissä sillä puolella, josta aurinko nousee, on itä, ja sille vastakkainen suunta on länsi. Kartalla pohjoinen on ylöspäin, itä oikeaan, etelä alaspäin, ja länsi vasempaan.

Pohjoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pohjoinen

Pohjoinen on suunta meridiaania pitkin kohti maapallon pohjoisnapaa. Nykyisissä kartoissa se merkitään tyypillisesti yläreunaan. Kompassissa se on 0° kohdalla.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana pohjoinen on sukua sanalle pohja. Uskottiin mahdollisesti, että Manalaan, eli ikään kuin maailman pohjalle pääsi pohjoisen kautta. Eteläisempien suomalaisten näkökulmasta jotakuinkin Pohjoisessa olivat myös Pohjanlahti ja Pohjanmaa, kuten myös myyttinen Pohjola.

Pohjoisella voi sanana olla yhteys myös pohjaan, talon pohjaan, jonne ei tehty ikkunoita. Vrt. etelä.

Itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Itä

Itä on se suunta, johon maapallo pyörii. Nykyisissä kartoissa se merkitään tyypillisesti oikeaan reunaan. Kompassissa se on 90° kohdalla.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana itä tulee luultavasti siitä, että aurinko nousee idästä, eli aurinko itää sieltä päin. Itää, eli aamun sarastusta ja auringonnousun ilmansuuntaa merkitsevä ikivanha suomalais-ugrilainen sana on koi.[1]

Etelä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etelä

Etelä on suunta meridiaania pitkin kohti maapallon etelänapaa. Nykyisissä kartoissa se merkitään tyypillisesti alareunaan. Kompassissa se on 180° kohdalla.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana etelä voi olla johdos kantasanasta esi, jolloin etelä tarkoittaisi suuntaa, joka on esimerkiksi asumuksen tai maankohouman etupuolella, eli lämpimällä ja valoisalla puolella, minne aurinko keskipäivällä paistaa. Eteinen on saanut nimensä siitä, että se tehdään talon tai kodan etu- eli eteläpuolelle. Etelä voi olla myös johdos kantasanasta etä, jolloin etelä olisi merkinnyt alun perin jotakuinkin samaa kuin etäinen suunta.

Muinaissuomalaiset uskoivat Lintukodon sijaitsevan äärimmäisessä etelässä. Kaukana etelässä oli käsitysten mukaan hyvin kuuma, ja taivaankansi niin lähellä, että kaikki sen alla kutistui.

Suomen sana etelä on sukua viron kielen sanalle edel, joka tarkoittaa lounas-ilmansuuntaa.

Länsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Länsi

Länsi on se suunta, johon taivaankappaleet näyttävät laskevan. Toisin sanoen se on vastakkainen suunta maan pyörimiselle. Nykyisissä kartoissa se merkitään tyypillisesti oikeaan reunaan. Kompassissa se on 270° kohdalla.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sanan länsi alkuperä on hyvin epävarma. Suomessa on paikoin sanottu illan tullessa, että päivä länttää. Länsi voisi erään tulkinnan mukaan tarkoittaa suuntaa, johon aurinko päivän jälkeen läntätään (litistetään, mätetään). Läntistynyt tarkoittaa samaa kuin litistynyt. Muitakin mahdollisia etymologioita on esitetty, muun muassa sukulaisuus sanaan lenseä ’leuto, lempeä’ tai sanaan lansi ’alava maa’.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kointähdestä aamutähdeksi Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.5.2021.
Ilmansuunnat.gif PääilmansuunnatVäli-ilmansuunnat
pohjoinenkoillinen
itäkaakko
etelälounas
länsiluode