Outokummun kaivos

Outokummun vanha kaivos.

Outokummun kaivos oli kaivos Outokummussa, joka tuotti kuparimalmia ja -rikastetta vuosina 1910–1989.

Historiaa

Outokummun kaivos oli Suomen ensimmäinen kaivos, jonka malmi löydettiin lohkare-etsinnän avulla.^lähde? Kupari­esiintymän löytymisestä kunnia kuuluu Otto Trüstedtille, joka selvitti Rääkkylän Kivisalmea ruopatessa vuonna 1908 löytyneen metallipitoisen kivenlohkareen emäkallion sijainnin. Yhteensä noin neljä kilometriä pitkän, 400 metriä leveän ja 40 metriä korkean kuparimalmiesiintymän ympärille syntyi sittemmin Outokumpu Oy.

Outokummun malmioon osuttiin kairaamalla 17. maaliskuuta 1910. Kaivostoiminta alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi mahdollisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan. Esiintymään kaivauduttiin ensin kaivokselle nimen antaneen Outokummun kohdalta vuonna 1913. Kaivokselle oli ominaista kummun kupeeseen rakennettu rinnerikastamo. Vuoteen 1929 saakka alueella toimi myös kuparitehdas.

Outokummun mineraaliesiintymän päällä kerrotaan palaneen virvatulia, joiden ansiosta malmia olisi osattu etsiä juuri oikeasta kohdasta. Valoilmiöt ovat ilmeisesti johtuneet mineraaleista. Ennen malmin löytymistä kaivoksen paikkaa kutsuttiin nimellä Vaara.^lähde?

Ensimmäisten vuosikymmenten toimitusjohtajan Eero Mäkisen johdolla 1920-luvun lopulla valmistunut niin sanottu Vanha kaivos syrjäytti pienemmät kituliaat kaivokset, joista kiveä oli aluksi nostettu. Myöhemmin jatkettiin esiintymän syvemmälle painuvissa osissa Mökkivaarassa (alkaen 1939) ja Keretissä (alkaen 1954), jolloin Vanhan kaivoksen toiminta loppui. Keretin kaivos suljettiin 1989. Outokummun keskustasta koilliseen sijaitseva Vuonoksen kaivos toimi vuosina 1971–1985.

Outokummun kaivoksen johtajana toimi 1940-luvun lopusta aina 1960-luvun loppuun Erkki Hakapää, joka oli aloittanut työnsä kaivoksella apulaiskaivosinsinöörinä jo vuonna 1936.

Outokummun kaivos (Vanha kaivos)

Vuonna 1921 Outokummun kaivoksen johtajaksi nimitettiin Eero Mäkinen. Mäkinen näki Outokummun mahdollisuudet. Uudet, tehokkaat tuotantolaitokset toteutettiin 1920-luvun loppupuolella ja aluksi kannattamattomana pyörinyt toiminta elpyi. Ajanmukaiset työmenetelmät kasvattivat tuotantomääriä. Raakamalmin louhintamäärä ylitti 100 000 tonnin rajan vuonna 1929. Kuparirikaste oli laadukasta ja kuparin maailmanmarkkinahinta korkealla. Maailmanlaajuinen talouslama aiheutti vaikeuksia 1930-luvun alussa, mutta Outokumpu-yhtiö selvisi ja vuonna 1932 Outokummun kaivos muutettiin osakeyhtiöksi.

Vanhan kaivoksen nostotorni Keskuskuilu 1 toimi ilmanvaihtokuiluna (KK1) Keretin kaivoksen loppuun asti, eli vuoteen 1989. KK1-kuilussa on sähkövastuksilla toimiva 400 kW:n Thermoblock-lämmitin. KK1:tä voitiin käyttää kauko-ohjauksella Keretin voima-asemalta joko alas- tai ylöspäin puhaltavana kuiluna, mutta pääsääntöisesti se oli alaspäin puhaltava kuilu. Taso +285 toimi ilmanvaihtotunnelina välillä Keskuskuilu 1–Mökkivaara–Kerettikaivos toiminnan loppuun saakka.

Mökkivaaran kaivos

Mökkivaaran kuilu (383 m) valmistui 1939 ja siinä oli henkilö- ja tavaraliikennehissi. Nostokone oli rumpukone, jonka halkaisija oli 3,16 metriä, nopeus 5 m/s ja vastapainona oli kappa 5,5 tn sekä hissi 4,5 tn. Kappaa käytettiin sivukiven nostoon. Loppuvaiheissa kuilu toimi pelkästään ilmanvaihtokuiluna ja Mökkivaara oli keskusbetoniasemana kaivokselle. Kuilu oli kaivoskäytössä vuosina 1939–1954. 1970-luvun puolivälissä hissi purettiin pois ja siirrettiin vanhalle kaivokselle.

Keretin kaivoksen avauduttua malminnosto Mökkivaaralta loppui. Outokumpu Oy räjäytti Vanhan kaivoksen ja Keretin välillä sijainneen Mökkivaaran kaivosrakennelmat niiden huonokuntoisuuden vuoksi vuonna 1993.

Keretin kaivos

Valmistuminen

Keretin kaivostorni.

Malmion loppuosan taloudellisen käytön vaatiman uuden nostokuilun paikaksi valittiin 1950 tasainen hietakangas. Paikkaa kutsuttiin Keretiksi.

Keretin kuilu louhittiin vuosina 1951–1954 ja "pohja tervattiin" 14. huhtikuuta 1954 tasolle +436,5 m.^lähde? Keretin kaivos avattiin vuonna 1954, jolloin se oli Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Hissikuilun kokonaispituus on 407 metriä maanpinnasta. Päätasoja oli kolme: +250 m, +285 m jossa sijaitsi maanalainen huoltopaikka kaivoskoneille. Ja +320 m pääkuljetustaso , sekä +405 metrissä malmin kappalastaamo. Keretin kaivoksessa on yhteensä noin 500 kilometrin mittainen kaivoskäytäväverkosto.

Kuljetukset

Pääkuljetustaso oli +320 m, jossa liikennöitiin rautatiekalustolla; sähkö- ja dieselvetureilla sekä malmi- ja miehistönkuljetusvaunuilla. Rautatietä oli kymmeniä kilometrejä. Maan alla liikennöitiin vuoteen 1984 asti veturikalustolla. Kaasilan 4 kilometriä pitkä vinotunneli valmistui 1973 ja samalla siirryttiin kumipyörälliseen kuljetuskalustoon.

Pääkuljetustasolta malmi meni maanalaisen murskaamon 1500 tonnin siiloihin, siitä leukamurskaimen läpi 3000 tonnin siiloon ja murskaimelta hihnakuljettimella kappalastaamoon mittataskuihin. Nämä toimivat maan alla tasolla +400, josta tapahtui malminnosto automaattisesti ASEAN-koneilla. Nostonopeus oli 7 m/s kahdella 5,5 tonnin kapalla, nostoteho oli 230 tn/h. Moottorina oli 484kW:n 3 kV:n nostokone. Henkilöhissillä oli 183kW/3kV:n nostokone jonka nostonopeus oli 7 m/s. Hissin toiminta oli täysin automatisoitu; se tilattiin tasoille ja valittiin seuraava taso jonne haluttiin mennä. Tarvittaessa hissiä ajettiin voima-aseman valvomosta käsin ja hissin tilaukset hoidettiin puhelimella tasoilta, jos automaatio ei ollut toiminnassa. Joka aamu oli ilman kyytiläisiä tarkastusajo, jolla testattiin jarrujen toiminta ennen työvuoron alaslaskua. Malmi nostettiin kapoissa ylös tornimurskaamon yläpuolella olevaan 900 tonnin siiloon automaattisesti. Tornimurskaamossa oli kaksi kartiomurskainta, joiden alla 4500 tn siilo, josta malmi lähti käsiteltäväksi rikastamoon. Siellä kuparirikasteen tuotantoprosessiin kuuluivat jauhatus-, vaahdotus-, sakeutus-, suodatus- ja kuivausvaiheet.

Voima-asema

Voima-asemalla (valm. 1954) oli ympärivuorokautinen päivystys, ja sieltä valvottiin nostokoneiden toimintaa, paineilmansyöttöä, vedenpumppausta, sähkönjakelua, hälytysten vastaanottoa ja vartiointia. Rakennuksessa oli muuntoasema (110/45/20/6 kV) vuosina 1973–1989. Vuonna 1973 vanha, vuodesta 1954 käytössä ollut 45/3 kV asema korvattiin uudella. Samalla uusi IVO:n 110 kV:n linja korvasi 20 vuotta palvelleen 45 kV:n yhteyden Viinijärvi–Keretti. Tehorajaksi oli tuotantolaitokselle vuonna 1981 määrätty 6,7 MW, jota ei saanut ylittää. Ylityksen estämiseksi piti vähentää murskausta, malminnostoa ja hissiliikennettä tai jopa pysäyttää joitakin niistä. Varayhteytenä oli 20 kV:n yhteys Vuonokseen päin. Tarvittaessa siitä saatiin syöttö Vuonokselta Kerettiin päin 20 kV:lla. Lisäksi oli 45kV varasyöttöyhteys Palokin voimalaitos-Keretti. Käyttöjännite oli kaivoksella 6 kV, ja se muunnettiin tormimuuntamossa 6/3 kV:ksi Nostokoneille ja maanalaisilla muuntoasemilla 6kV/400V:ksi. 110 kV:n linja on yhä olemassa vanhalla paikallaan, mutta se on kytketty vähän ennen Keretin kaivosta uudelle sähköasemalle. Voima-asemalla toimi koko kaivoksen paineilmalaitos kompressoriasema, jossa oli kolme isoa kompuraa eli "komppia". Rakennus oli alkuperäisenä laitteineen kaivoksen loppuun asti.

Kaivoksessa oli jakelumuuntajina 10 Clopen muuntajaa, joista viisi 500 Kva:n ja viisi 300 Kva:n. Lisäksi oli rautatieliikenteen seleenitasausuuntajia varten kolme 200 Kva:n öljyjäähdytteisiä muuntajaa. Kuilukaapelina oli PL2,4KL1,8WJJ 3x50mm2 6Kv muuntoasemilta työalueille. Aikaisemmin (ennen vuotta 1964) maakaapeleita oli 3x70mm2+35 ja 3x50mm2+25 ja vuodesta 1964 muovikaapeleita MCMK3x70+35.

Lopetus

Kaivostoiminta Keretin kaivoksessa päättyi lopullisesti viimeisen kaivostyövuoron poistuessa 25. toukokuuta 1989. Syksyllä 1989 alettiin purkaa koneita ja laitteita lähetettäviksi muille yhtiön kaivoksille, romutukseen, säilytykseen tai museoitavaksi. 1991 vielä toimi viimeisen kerran nostotornissa ollut pikkuinen hissi, jolla pääsi nostokonehuoneeseen. Pian tämän jälkeen koneistot purettiin pois, kori jäi ylös ja vastapaino ajettiin alas. Itse iso kaivoshissi poistettiin nostokoneiden purkamisen aikana ja koneet laskettiin tornista alas tornin siltanosturilla, jonka nostoväli oli 90 m. Sitten purettiin nostureiden sähkönsyötöt pois, ja lopullisesti sähköt poistettiin tornista 1995, kun voima-asema purettiin pois.

Vuonna 1995 purettiin kaikki tuotantolaitokset paitsi kaivostorni: toimistorakennus, korjaamot, kaivostupa/ruokala, lämpökeskus, rikastamo, jätevedenpuhdistamo, voima-asema valvomoineen sekä kompressoriasema, jonka kolme kompressoria tuottivat tarvittavan paineilman koko kaivoksen alueelle. Keuruun Keski-Suomen rykmentti purki harjoitustyönä alueella rakennuksia sekä Outokumpu–Keretti-rautatieosuuden. Ratapohja erottuu maisemasta edelleen. Keretin rikastushiekka-altailla toimii nykyään golfkenttä.

Kuilun syvin kohta on nykyään +362 m. Tunnelit ovat täyttyneet vedellä maanalaisen pääpumppuaseman purkamisen jälkeen. Asemalla oli kolme sähkötoimista pumppua, jotka poistettiin aseman purkutyön ohessa kaivoksen lopettaessa. Viimeinen paineilmakäyttöinen pumppu oli +320 metrin tasolla. Se lopetti toimintansa, kun paineilmansyöttö lopetettiin kompressoriasemalta, jolloin nostokuilu alkoi täyttyä vedellä hiljalleen ja kuilun kansi muurattiin betonista.

Vesivoimalaitos

Kaivokseen kuului myös Outokumpu Oy:n Palokin vesivoimalaitos, josta saatiin sähköä valtakunnan verkkoon 110 kV sekä 45 kV varayhteytenä Palokki-Keretti -linjaan. Vuosituotto oli 29 500 MWh. Voimalaitos valmistui 1961 ja sen putouskorkeus oli 20,7 m, teho 7,4 MW ja suunnitteluvirtaama 40 m3/s. Laitoksella oli ennen kolmivuoropäivystys, josta oltiin radiopuhelimella yhteydessä Keretin voima-asemalle päivittäin. Laitos on edelleen toiminnassa automaatiolla ja sen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö. Nykyisin 45 kV johto on purettu.

Vuonoksen kaivos

Outokumpu Oy:n malminetsintäyksikkö löysi noin viiden kilometrin päästä Outokummun keskustasta uuden kuparimalmion vuonna 1965. Vuonoksen tuotantolaitokset sekä malminnostolaitteet valmistuivat 1971. Malmin kuparipitoisuus oli noin 2–2,5 %. Kaivoksen yhteydessä toimi vuosina 1972–1977 nikkelimalmin avolouhos. Vuonoksen kaivos suljettiin vuonna 1985. Kaivokselta oli sähkönsyöttöyhteys Keretin kaivokselle 20kV linjalla. Yleensä Keretti syötti Vuonosta - jos Keretissä tuli häiriö 110kV IVON linjaan, otettiin varayhteys syöttämään Keretin kaivosta.

Vuonoksen kaivoksen sulkemisen jälkeen sen rikastamo myytiin Finnminerals Oy:lle (Mondo Minerals Oy --> nyk. Elementis Minerals), joka ryhtyi tuottamaan siellä talkkia naapurikunnasta Polvijärveltä louhittavasta vuolu­kivestä. Vuonoksen vanhan hienomurskaamon tornin voi yhä nähdä Outokummun keskustasta käsin.

Kaivosmuseo

Avolouhoksen pienoismalli Kaivosmuseon perusnäyttelyssä.

Nykyään Vanhalla Kaivoksella toimii Outokummun kaivosmuseo, jonka tehtävänä on tallentaa ja esittää suomalaista kaivostoimintaa 1910-luvun alusta nykypäivään.

Outokummun kaivoksen alueella on toiminut vuodesta 1982 alkaen matkailukeskus ja museo. Museotunneli louhittiin vuonna 1985. Uutta tunnelia louhittiin syksystä 2013 kevääseen 2014. Uudessa tunnelissa on suomalaisesta nykyajan kaivostoiminnasta kertova näyttely sekä maanalainen kivinäyttely.

Aiheesta muualla

• Aarrekaupunki Outokumpu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Urbanex Ninja: Keretin kaivostorni
• Arto Hakola: Kaivostyön historia (Outokummun kaivosmuseo, 2010, ISBN 978 9519865218)
• Pekka Piiparinen: Kaivoksesta kaupungiksi (Outokummun kaivosmuseo, 1. painos 2007, 2. painos 2008)
• Museovirasto: Outokummun vanha kaivosalue ja Keretin kaivostorni
• Outokumpu, Suomen Kuvalehti, 31.05.1924, nro 22, s. 12 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Suomen kuparikumpu, Kansan kuvalehti, 24.03.1933, nro 13, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Vanhan Kaivoksen 360-esitys.